Pääasiassa olen yrittänyt tänä aikana vain keskittyä työharjoittelun tekoon. Työskentelen pääasiassa kotona, mistä varmaankin jo mainitsin aikaisemmissa kirjotuksissa, joten työnteko on vaatinut sitäkin enemmän keskittymistä. Täytyy myöntää, että kotiympäristö ei ole paras paikka tehdä töitä. Varsinkin mulle keskittyminen kotona tuottaa erityisesti vaikeuksia (tv, kotityöt...ym). Ja kaiken lisäksi pitää tehdä töitä yksin, mikä ei minun mielestä ole ihan ideaali tapa. Ja myöskin ranskalainen työ- tai paremminkin tapakulttuuri on aina välillä ottanut päähän, kun ajattelen itse liian suomalaisittain. Mutta no hätä. Kaikesta on tähän asti selvitty. Ensimmäinen etappi franchising-suunnitelmasta toteutettu ja väliraporttikin tehty koululle. Töitä toivon aina lisää, mutta onpa ainakin ollut mukavasti aikaa opiskella ranskaa, miettiä, mitä oikeasti tulevaisuudelta haluan ja matkustella ympäri Baskimaata ja vähän muuallakin. Tylsääkin on välillä ollut ja paljon tekemisen puutetta (varsinkin töiden saralla), mutta taas toisaalta kaikki hyvät asiat on aina kuitannu huonot. Enkä varmasti kadu hetkeäkään, että olen tällä hetkellä Ranskassa enkä Suomessa. Haah, ja vihdoin viimein sain myös Idracin tulokset opintorekisteriin ja kaikki kurssit meni kerralla läpi. Aivan mahtavaa!!!!
Ranskalaisesta työkulttuurista pitänee tähän väliin sanoa sen verran, etten siedä myöhastelyä enkä katteettomia "lupauksia" ja sitä, että aina sanotaan jotain, mikä ei ole varmaa. Paljoa en ranskalaisesta työkulttuurista tiedä, kun en itse työskentele toimistossa ja työskentelen vain pienen ryhmän kanssa. Mutta mitä olen pistänyt silmälle, on juuri nuo edellä mainitsemani. Ja tietenkin ärsyttävää on myös pitkät ruokatauot, myöhäinen työaika, ylitöistä ei lisää palkkaa, julkiset palvelut erittäin hitaita, ja jos olet kunnalla töissä, sinua ei voida erottaa (laki), ja se "oikeuttaa" sinut myös hitailemaan...Jälkimmäiset lähinnä, mitä olen huomannu yleisesti ottaen täällä asuessani.
Hiih, vihdoinkin sain puhelimeni, joka oli korjauksessa!!!! Ablodit sille. Ei siinä mennykään kuin 4 kk kolmen viikon sijaan. Katsos kun siinä kävi niin, että puhelin oli uusi, mutta akku ei toiminu kunnolla. Sitten halusin vaihdattaa akun, koska siinä oli vielä takuu voimassa. Mutta kukaan ei halunnut auttaa minua ja ne juoksutti mua tyhmänä paikasta toiseen. Sitten kun vihdoin saatiin se huoltoon niin kuukauden päästä ilmeni, että se ei ikinä ollut mennyt korjautettavaksi, vaan se oli hävinnyt olemattomiin. No sitten taas muutaman kuukauden ajan yritettiin vaatia uutta puhelinta, mutta mitään ei tapahtunut. Juostiin taas tyhminä Lyonin ja Angletin Phone Houseissa. Ja kaiken lisäksi sitä mallia ei enää myyty. Kyllä siinä ärräpäitä pääsi muutamaan tuhanteen kertaan. Mutta sitten eräs kaunis päivä eräs ihana Phone Housen miespuolinen työntekijä armahti ja antoi uuden puhelimen, vaikkei olis niin saanut tehdäkään... :) Jei...
Käytiin Richardin katsomassa täkäläistä jääkiekkoa maaliskuussa. Oli yllättävän hyvää ja menevää peliä. Jäähalli oli niin pieni, että katottiin ottelua melkein maarajasta ja vähän välii pelotti, että kiekko tulee päähän, mutta taas toisaalta oli tosi mielenkiintoista käydä katsomassa ottelu. Varsinkin, kun saatiin ilmaiset liput ja tauolla oli tarjoilua. :) Se hyvä etu tässä työssä.
Mitäs muuta tässä on tapahtunut? Noh, säät on ollu aika oikukkaat. Välillä on päässy rannalle loikoilemaan rusketuksen toivossa, välillä on taas pitänyt viettää päivät sisällä, kun on ollu myrskyisiä ilmoja eikä ulos ole viittinyt mennä. Sitten olen vihdoinkin ottanu itseäni niskasta kiinni ja aloittanut uimisen, lenkkeilyn ja vatsalihasten harjoittelun kotosalla... Hihi, jos nyt ei mainita niitä pieniä lipsahduksia.
Jokin aika sitten käytiin katsomassa Babel, Brad Pittin uutuusleffa teatterissa. Se oli englannin kielellä, mutta tekstitys ranskaksi. Noh, tämä leffahan oli sitten vähän väliä arabiaksi, japaniksi, espanjaksi...ym. Eli en siis ymmärtäny senkään vertaa kuin ranskan kielisestä leffasta. Riku kun luuli, että sen ei tarvitsisi tällä kertaa tulkata, kun leffa oli alkuperäisellä kielellä... Mutta mitä tapahtuikaan? Se sai tulkata leffan melkein alusta loppuun. Välillä se jopa intoutui niin paljon, että tulkkas myös englannin kieliset osiot. Heh... Mutta leffa oli oudolla tavalla erittäin hyvä. Ja mikäs sen parempaa kuin katsoa oikeaa Brad Pittiä (eikä dupattua Bradia).
Otettiin tossa alkukeväästä rutiiniksi käydä kerran viikkoon saunassa, kun ilmaiseksi päästiin. Se tuli kyllä tarpeen. Elokuusta asti olen ollut melkein putkeen Ranskassa eikä saunasta ole ollut juurikaan mitään tietoa. Kuntosalillekaan en ole halunnut mennä varta vasten 2 m2 saunan takia. Tällä kertaa käytiin ihan täkäläisessä kylpylässä (thalasso) saunomassa. Siinä samassa on myös kuntosali, mutta meillä oli joka kerta aika niin kortilla, kun Riku pääsee niin myöhään töistä, ettei aikaa jääny kuin saunomiseen ja sellaisessa rentoutumisaltaassa olemiseen. Siellä saunat oli myös sellaset 2 m2:n kokoset ja kaiken lisäks ei ollu itse mahdollisuutta laittaa lisää vettä. Mutta ei ollu kuitenkaan sellasta tunnelmaa, että olis tarvinnu ahtautua. Sitten siellä oli myös hamman. Aivan mielettömän hieno. Seinät sinisestä marmorilaatasta ja tilaa vaikka kuinka monelle. Jalat vaan miinas käristyä, kun se höyry tuli sieltä jalkojen takaa. :( Ärsyttävää oli myös se, että saunoissa piti olla hiiren hiljaa, kun ihmiset tulee sinne rentoutumaan eikä juoruilemaan. Hmmm...tuotti hieman vaikeuksia olla hiljaa. :) Varsinkin, kun mulle ja Richardille se aika siellä saunassa tarkoitti yhteisoloa, ilman että kukaan tuttu oli siinä vieressä häröilemässä. Nyt toivon, että saisin houkuteltua Richardin jatkamaan saunomista, kun se ei millään halunnut kesällä käydä siellä. Nyt on ollu jo ties kuinka pitkä tauko... Hmmm...mutta sehän kuuluu kesään... Mutta voiko ranskalainen sitä ymmärtää???
Kuluneen kahen kuukauden aikana on ollu myös muutama rugby-ottelu. Hmmm... Niihin nyt ei mitään niin ihmeellistä ole kuulunut, kuin että jokaisen kotipelin Les Bleues ovat voittaneet ja bileet on ollu aina tiedossa otteluiden jälkeen. :D Olen jopa päässyt tapaamaan komeita pelaajia poskisuukkoineen. Hiiii... ;) Yhteen peliin vein myös isukin naisystävineen, jotka kävi täällä minua moikkaamassa. Näyttivät nauttivan pelistä, vaikkeivat juurikaan tajunneet, mitä kentällä tapahtui. Noh, en minäkään taida niitä sääntöjä koskaan oppia. Heheh... Ja yksi peli käytiin katsomassa vaaleanpunaisessa Toulousessa. Se reissu oli aivan mieletön. Ajeltiin pariin kertaan harhaan, mutta se ei menoa haitannut.
Hmmm... Viime kuukausissa ehdottomasti parasta on ollu se, että käytiin Pyreneillä lumikenkäilemässä, pääsin näyttämään Baskimaata iskälle ja Pirjolle, käytiin Rikun kaa Toulousessa ja Bilbaossa (mukana myös kämppis Julien) ja se, että vihdoin mulla ja Rikulla on ollu enemmän aikaa olla yhdessä, kiitos pitkien viikonloppujen.
Pyreneille matkattiin kaverijoukolla maaliskuun lopulla. Vietettiin siellä kokonaiset kaksi päivää. Meillä oli siellä oma talonpääty (3-kerrosta). Koko osa vain meidän käytössä. Ihan mieletöntä ja kaiken lisäks todella halpaa. Siinä illat syötiin, juotiin ja pidettiin hauskaa. Päivisin toiset meni laskettelemaan ja me jäljelle jääneet valittiin lumikenkäily. Noh, se oli ihan tarpeeksi ekstreamia. Siellä ei ollu paljon lunta, mutta riittävästi kuitenkin. Kierreltiin ympäri metikköä ja samalla yritettiin päästä määränpäähämme, vuoristobaariin. Hmmm...chocolate chaudit jäi juomatta, kun ei siis millään päästy sinne, minne pyrittiin. Päivä oli kuitenkin erittäin antoisa. Pilvien takaa paisto aurinko aina välillä ja pieni rusketuksen poikanenkin ilmoitti tulostaan. Illalla kaikilla oli päät ihan punaisina...hihih... Noh, mutta pääasia, että oli hauskaa. Seuraava päivä meni lähinnä ollessa, pääkipua valitellessa ja siivoessa. Kotimatka kaikkine mutkineen taisi olla koko matkan ekstreamein asia. :D Seuraavaa viikkoa olikin sitten jälleen erittäin mukavaa aloitella, kun oli tehnyt jotain muuta kuin istunut kotona tylsistymässä. Kaiken lisäksi viikonlopulla odotutti jo iskän ja Pirjon Ranskaan ja Angletiin tulo. Ihanaa saada välillä vieraita Suomestakin!!!
Seuraavalla viikolla siis iskä ja Pirjo tuli tänne. Ne vietti puolet ajasta täällä meillä ja puolet Biarritzissa. Näin he pääsivät parhaiten tutustumaan Baskimaahan. Käytiin mm. kinkkumarkkinoilla Bayonnessa, tippukiviluolissa, muutamassa pienessä kaupungissa ympäri Baskimaata, Biarritzissa, Angletin rannalla, Espanjassa ja rugbya katsomassa. Viikko oli siis aika täynnä kaikenlaista ohjelmaa. Parin päivän jälkeen nuoremmillakin oli puhti poissa. Mutta kaiken kaikkiaan viikko oli erittäin antoisa ja minullekin riitti paljon uutta koettavaa ja nähtävää.
Kinkkumarkkinat aloitti lomailun. Hihi, se ei ehkä ollut paras tapa paneutua täkäläiseen kulttuuriin, kun ihmiset lapsesta vaariin oli kaduilla viinipullot kädessä ja osa ihan tiedottomassa tilassa. Bayonnen kaduille oli ahtautunu valtavasti ihmisiä, joten sekään ei ehkä helpottanut oloa. Toisaalta vastaava tapahtuma on osa Bayonnen kulttuuria. Täällä niitä on jos jonkin moisia. Petit Bayonne (vanha kaupunki) on kyllä muutenkin, varsinkin viikonloppuisin kuin juhlien/festivaalien jäljiltä. Tulee Suomi-fiilis, ihan kuin olisi ollut Taiteiden yö (roskia, eritteitä...). Tärkeintä oli kuitenkin, että tapahtumassa päästiin maistelemaan perinteisiä Baskimaan antimia ja juomaan paikallista olutta ja siideriä. Jami, laitettiin siis makunystyrät töihin.
Seuraavaksi oli tippukiviluolat tiedossa. En ollut itekään aikasemmin käynyt luolissa, muuta kuin kerran Gibraltarilla ja sitten pienemmissä täällä Ranskan puolella. Joten nämä luolat oli jokaiselle jotain uutta. Päivä oli myös aivan ihana. Aurinko paisto pitkästä aikaa, kaiken tämä sateen keskellä. Hmm...olen Ranskassa ja säät tuntuvat kuin kiroukselta. Jeps, mutta luolista jatkettiin sitten yhteen Baskimaan idyllisimmistä kaupungeista, Saint Jean Pied De Portiin. Tällä kertaa minäkin sain paljon irti tästä mielettömän kauniista pikkukaupugista ja yhdestä tunnetun pyhiinvaelluksen (way of St. James) kohteesta. Tällä kertaa kun ei satanu kaatamalla eikä ollut korkokenkiä jalassa (mukulakivillä ei ehkä käytännölliset). Hmmm...mutta tässä kaupungissa ja monissa muissa tässä maassa tulee miettineeksi, että miksi Suomessa kaikki kaunis ja vanha on melkein täysin kadoksissa, ainakin Lahdessa. Tarkoitan lähinnä taloja ja rakennuksia, nehän ovat osa historiaa... No mutta, kun kaupunki oli katsastettu lähimme takaisin kotiin grillailemaan.
Seuraavana päivänä jatkoimme kiertelyä Atlannin rannikkoa pitkin aina Espanjan puolelle. Matkalla nähtiin muutama pienempi kaupunki ja sitten isompi St. Sebastien. Käytiin siellä mm. maistelemassa espanjalaista tapasta, tyypillistä Baskimaasta. Päivä päättyi aivan upean auringonlaskun ihastelemiseen (uskomattoman upeita Biarritz-Anglet alueella ja niitä näkee aika usein).
Sitten iskän ja Pirjon matka jatkui Biarritzin ihastelulla. Minäkin yritin hiukan näyttää paikkoja, vaikka Biarritzin kadut taitoivat jo parin päivän jälkeen olla iskälle tutumpia. :) Käytiin mm. visiitillä paikallisessa suklaamuseossa. Täällä ollessani olen aina suurena herkkusuuna halunnut käydä katsomassa, miten suklaa oikein valmistuu. Suklaa kun on ollut osa paikallista kulttuuria jo monien vuosikymmenien ja -satojenkin ajan. Mutta täytyy sanoa, että petyin hiukan, kun tässä museossa ei päässyt tutustumaan suklaanvalmistukseen kuin videonauhojen välityksellä. Hmmm...ehkä toisella kertaa sitten...ihan oikeaan suklaamuseoon ja -tehtaaseen.
Loppu aika menikin sitten Bayonnea ihmetellessä ja shoppaillessa tuliaisia. Viimisenä päivänä pääsin kuitenkin viemään iskän ja Pirjon katsomaan rugby ottelua. Olin erittäin onnellinen, että hekin pääsivät kokemaan edes yhden ottelun. Hih, kolme suomalaista katsomossa...eikä kukaan meistä juurikaan tajunnut sääntöjä tai mitä kentällä tapahtui. Mutta taas toisaalta tapahtuma oli ainoa laatuaan. Ranskassa rugby on yhtä tärkeää kuin jalkapallo Italiassa tai Englannissa. Kaiken lisäksi Bayonnen kannattajien on katsottu olevan maan parhaimpia ja äänekkäimpiä. Tunnelma on siis aina katossa. Täytyy myöntää, että minäkin olen aina aivan haltioissani, kun katselen kentän laidalta tai katsomosta ottelua. Ihmiset laulelevat lauluja, huutavat kannustushuutoja, tanssivat ja iloitsevat. Monesti myös monet vierailevat joukkueet ovat kuin kusi sukassa, kun tulevat Bayonneen. Bayonnen kannattajat ovat niin vahvoja kannustuksessaan ja tunnelma on aina käsinkosketeltavaa. Siis se pitää vain kokea, ei sitä muuten pysty tietämään. Kaipa se tunnelma voisi olla yhtä käsinkosketeltavaa kuin lätkän MM-kisoissa. (ainakin ranskalaisen näkökulmasta)
Seuraavana päivänä oli sitten haikeaa, kun piti jo jättää hyvästejä useaksi kuukaudeksi. Tällä erää ei myöskään ole muita ihmisiä tulossa Suomesta vierailulle. Kaiken lisäksi Richardin piti lähteä Lyoniin opintojensa pariin. Se tiesi siis sitä, että jouduin viettämään yksin kokonaisen viikon. Hmmm...ei ole helppoa varsinkaan näissä pienissä ympyröissä ja ilman omia kavereita. Mutta taas toisaalta olisin voinut jatkaa yksinoloa jälkeenpäin ajateltuna kauemminkin. Sain tehtyä paljon töitä ja virkistettyä mieltä. Nyt olen taas hiukan laiskistunu, kun on jäänyt tuo lomailu ja Erasmus-vaihde päälle. Onneksi on nämä pojat täällä vetämässä minua joka paikkaan ja onneksi on kaikenlaisia kissanristiäisiä kruunaamassa viikkoja. :) Jeps, mutta pitää nyt nauttia ennen koulu-työ-yhdistelmän uudelleenalkua, perheen ja oikean työn saamista sekä "loppu elämän" alkua. :D
Nyt asiasta sukkahousuihin... Tässä kevään kynnyksellä tehtiin meidän parvekkeelle sellainen pieni rentoutumispaikka "ruohikkoineen", pöytineen, tuolineen ja grilleineen. Ollaankin sittemmin nautittu useaan otteeseen aperitiiveja, grillailtu ja vietetty iltaa kavereiden kanssa ym. Hauskaa on ollu. Kerrankin pojilla oli hyvä idea!! :D (ja nyt huomattiin, että vastakkaisen talon naapuri on tekemässä aivan samaa...)
Hmm...mitäs muuta tässä kahen kuukauden aikana on tapahtunut??? Noh, tietenkin olen parhaani mukaan yrittänyt opiskella ranskaa...on se aika rankkaa... Ei vain taivu mun kielelle ja ihmisten painostus ei auta asiassa. Hmmm... Noh, tiedän omat rahkeeni. Onnistun ehkä muutamassa vuodessa puhumaan suht hyvin kieltä, mutta yhdessä tai vajaassa vuodessa en ihan onnistu. Moni ehkä pystyy samaan, mutta englantikaan tai siis sen puhuminen ei ollut koskaan minulle liian helppoa. Onnistuin puhumaan sitä tilanteessa kuin tilanteesa vasta Italiasta tultuani. Kaipa se on omasta ujoudesta ja täydellisyyden tavoittelustakin kiinni. Mutta hiljaa hyvää tulee...doucement... :)
Uuups, taisin hiukan poiketa aiheesta...hihi...as always, I suppose. Mutta nyt siis asiaan... Käytiin Toulousessa yhden päivän visiitillä toukokuun alussa. Olin jo kauan halunnut nähdä sen vaaleanpunaiset kadut kauniine rakennuksineen. Oli aivan mahtava päivä. Kaunista ja läääämmintä. Pääsin myös shoppailemaan ihanissa putiikeissa, sitten nautittiin virkistävät juomat viihtyisässä katukahvilassa sekä käytiin myös visiitillä kirkossa (jostain kumman syystä "must" jokaisessa uudessa kaupungissa), jossa nähtiin myös vilaus upeista ranskalaisista häistä. Niitä näkyikin sinä päivänä Toulousen kaduilla yllättävän paljon... Hihi, mutta päivän kohokohta taitoi olla, ainekin Richardille, rugbyottelu. Bayonne pelasi Toulousea vastaan. Sitähän varten me periaatteessa kaupungissa oltiinkin. Hihi, sain kuitenkin ylipuhuttua kaupunkivisiitille. Jeps, päivä oli mahtava, paitsi että stadion oli turhan vaikea löytää, varsinkin kun yritettiin seurata paikallisten ohjeita. Muutaman kerran ajettiin harhaan (noin 70 km) ja kun löydettiin stadion, oli edessä kilometrien autojonot. Ja kaikki halusivat mennä ottelua seuraamaan. Lopulta päädyttiin sitten juoksemaan, että nähtiin ottelun alku. Hmmm...minä kyllä luovutin, kun ilta-aurinko porotti täysillä niskaan. Noh, Bayonne ei voittanu ylivoimaista Toulousea, mutta päivä oli muuten erittäin antoisa. Ilta päättyi erittäin makoisiin yöuniin.
Kolmas matka oli sitten reissu Bilbaoon, Baskimaan pääkaupunkiin. Mentiin yhdessä Richardin ja Julienin kanssa. Tarkoitus oli ensin mennä Pyreneille kävelemään, mutta se kaatu sitten huonoihin säihin. Oli satanut ainakin viikon putkeen... Jep, mutta Bilbaon matka oli aivan mahtava. Kaupunki on uskomattoman kaunis ja ihan erilainen laatuaan. Ensin käytiin kuuluisassa Guggenheimin museossa. Hmmm...noh sitä en välttämättä suosittele kenellekään, joka ei oikeasti ole intohimoinen taiteen harrastaja. Kolme kerrosta ja noin 2 h tuhtia nauhaa kuunnellen. Hmmm...ei ollut ainakaan meikäläisen heiniä. Varsinkin kun nauhaa ei voinut kuunnella suomeksi. Englannin kieli oli minulle aivan liian hienokielistä. Mutta taas toisaalta siellä oli paljon myös mielenkiintoista katseltavaa ja ihmeteltävää. Jos tykkää Kiasmasta niin tervemenoa. Minua kuitenkin kiinnostivat enemmän Bilbaon kadut ja maisemat. Vanha kaupunki ei ollut kuitenkaan niin kaunis kuin yleensä muissa kaupungeissa. Mutta kaupungin keskusta ja alueet keskustan ympärillä olivat aivan upeita. Välillä päästiin kipuaan portaita ylös kukkulalle ja välillä vastaavasti kulkemaan katutasossa olevia liukuportaita pitkin. Ja tuttuun tapaan Espanjassa käydessä oli myös pakko syödä tapasta. Jami. Oli niin hyvää, ettei sanotuksi saa, espanjalaisen punaviinin siivittelemänä. Aina Espanjassa käydessä on pakko maistaa tapasta. Se on niin olennainen osa sitä kulttuuria ja väistämättäkin tässä aivan rajan tuntumassa sen pystyy kyllä aistimaan. Hihi, huvittavaa kyllä, mutten aikasemmin ennen viime vuoden maaliskuun matkaa tänne Ranskaan tienny, mikä tapas oikeastaan oli. Olin aina yhdistänyt sen tulisiin ruokiin ja Meksikoon. Hmmm... Noh, nyt tiiän. Ja se vie kielen mennessään. Varsinkin tapas Barcelonan seudulla. Mielettömän hyvää. Mutta kaiken kaikkiaan tämäkin matka Bilbaoon oli erittäin vaihtelevaa virkistystä arkeen. :)
Viikko sitten, vähän ennen Bilbaota käytiin myös tutustumassa yhteen festivaaliin, Herri Urratsiin, jossa kaikkien 5 baskialueen ihmiset kokoontuivat pitämään yhdessä hauskaa. Noh, olihan se hieno tapahtuma. Baskimusiikkia, -siideriä, -ruokaa sekä tapahtuma itse Baskimaan sydämessä. Hihi, jouduttiin kävelemään parkkialueelta pari kilometriä, nousten ja laskien "pikku" mäkiä. Noh, jos tällä seudulla on ollut, niin tietää, mistä puhun. Muuten tässä olen yrittäny treenata itseäni bikinikuntoon, shoppailla häävaatteita kaverin häihin ja pitänyt hauskaa, välillä vähän liikaakin...hihi...:)
Jebs, mutta nyt yritän tässä taas lopetella. Olikin kirjoteltavaa. Hmmm...ja kaiken lisäksi menin sitten tekemään tyhmyyksiä ja kadotin yli puolet tekstistä ja jouduin kirjottamaan uudelleen...tosin lyhennetysti... Hihi, well it happens sometimes...
Tällä erää toivotan erittäin hyvää kesää Suomeen. Nauttikaa auringosta ja raikkaudesta!!! Me täällä vasta lopetellaan kevättä.
Hear you!!! ;)
]]>
]]>
