Jo heinäkuu. Kesän pitäisi olla kauneimmillaan. Täälläkin. No, joudun kuitenkin jälleen toteamaan, ettei se kesä ole vielä ainakaan täällä Baskimaassa. Muualla Ranskassa se on ollut jo pidemmän aikaa. Täällä vain aika ajoittain. Jos kesää siis mitataan auringonpaisteen määrällä. Tämähän alkaa jo muistuttaa Suomen sateisia kesiä... Ja minä kun tulin Baskimaahan, jotta pääsisin palvomaan aurinkoa hieno hiekkaisilla ja kilometrien pituisilla rannoilla. Noh, toistaiseksi se ei ole juurikaan ollut mahdollista, vaikka ei tuon kuuman auringon alla päivä tolkulla jaksaisi ollakaan. Mutta edes vähän, jottei tarvitsisi aina kulkea sateenvarjo kainalossa tai pelätä, milloin se taivas oikein repeää. (Noh, se siitä pakollisesta sään surkuttelusta näin suomalaiseen tyyliin...hihih)

Nyt ajattelin vain kertoa hiukan kuulumisia, sen kummemmin novellia kirjoittamatta... :) Viime kuukautena kun ei ole juurikaan tapahtunut kummallisia. Enemmänkin on tullut vietettyä aikaa erilaisten juhlien parissa. Ja seuraavana päivänä palautuessa... Hihih...

Baskikulttuuriin kuuluu kova juhliminen ja iloitseminen kaikesta mahdollisesta sekä erittäin pitkän kaavan mukaiset illanistujaiset lailuineen päivineen. Kun vielä mukaan lisää sen, että Ranskassa järjestetään melkein joka kesäviikonloppu jos jonkinlaista tapahtumaa. On Musiikkijuhlaa, Teatterijuhlaa yms. Täällä on siis tapahtumaa melkein joka päivälle, jos vain jaksaisi jatkuvasti juhlia. Tapahtumat ovat osittain ilmaisia, kaiken kansan juhlia. Ihmisiä on siis aina valtavasti liikkeellä. Välillä on pakko sanoa ei ja viettää rauhallista koti-iltaa, kun ei meikäläisen kunto riitä aina. Kaiken lisäksi, kun baskikulttuuriin kuuluu osana myös kova juominen (siis alkoholin) ja pakko sanoa, että "virta" vie mennessään. Illoista muodostuu monesti erityisen kosteita. Ja seuraavana päivänä pitää sanoa "ei enää ikinä" (siis seuraavaan kertaan asti). Oh, täytyy sanoa, että jos Suomessa kesän aikana tulee muutama lisäkilo grillailun ja siiderin nautiskelun takia, niin täällä minulle on jo tullut lisää kaksinkertainen määrä eikä kesä ole vielä kuin vasta alkanut. Syy: liika iloittelu sekä pitkät ja toistuvat barbeque-illat. Huhhuijaa... Mutta ei sitä hyvää voi aina vastustaakaan...musta on tullu liiankin kulinaristi...ei sentään alkoholisti kuitenkaan. Huono vitsi, tiedän... :) Onneksi Richard on hyvä "vaaka". Kertoo heti, että liika on liikaa...siis painossa, ruoassa...missä vaan. No, mutta kesästä pitää nauttia. :)

((Huom. Kuulin jokin aika sitten, että barbecue-sana on peräisin ranskan kielestä... Ääntämisen mukaan muodostuu sanoista "parta" ja "häntä". Eli ns. tarkoittaisi eläintä, josta barbecue-liha tulee. Jos haluat tietää barbecue-sanan oikean alkuperän tai pikemminkin useamman, kannattaa katsoa seuraava linkki. http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/b.html#barb
Voit itse valita parhaimman... Kaikki niiden ranskalaisten pitääkin omia...GRRRR!!!!))

Tosiaankin, viime aikoina ei ole juurikaan ihmeitä tapahtunut. Rugby-kauden päättyminen, viinijuhla, kavereiden häät, visiitti Aix-les-Bainissa (lähellä Lyonia), Richardin äidin 50-vuotis juhlat, salsajuhla, musiikkijuhla, kavereiden 10-vuotis hääjuhla, epäonninen matka Perigueux'iin.

Noh, ensinnäkin oli se rugby-kauden päättyminen. Olin odottanut sitä erityisen kauan... Hmmm...aika itsekästä... Halusin vain viettää enemmän aikaa Richardin kanssa. Noh, se siis vihdoin päätty. Ja mikä parasta L'Aviron Bayonnais oli 8:s. Siis erittäin hyvä juttu. Vasta toinen/kolmas kausi Top 14:ssä. Siis mielettömän hyvä juttu. Ja Richardin tulevaisuutta ajatellen erinomaisen hyvä juttu. Jos työpaikan pystyy pitämään rugby seurassa, se on Ranskassa melkeimpä parasta, mitä voi olla. Uskomattoman laaja yhteistyöverkosto, kaikki melkeimpä palvovat sinua. Hmmmm... Mutta minun osaltani voin sanoa, että rugby tulee aina välillä joka reiästä ulos. On pelit, joissa käyn, koska ne on mielettömän hyvää viihdettä, käydään välillä clubilla bilettämässä tai syömässsä (siinä on ravintola/baari ja siellä monesti tapahtuu), tai sitten on kaiken näköisiä tilaisuuksia pelaajien ja työntekijöiden perheiden kanssa, tai sitten "jokainen" tuntee Richardin kadulla. Ei vain jaksa. Ollaan otettu kanta, ettei kotona puhuta rugbystä. Se olis aivan liikaa. Mutta taas toisaalta, jos se on niin suuri osa toisen päivää, niin kait siitä on välillä puhuttavakin. Ja tällä kertaa tajusin, että se on mielettömän stressaavaa työtä. Oli sen verran tunteikas viimeinen ottelu. Ja se stressi/työn tempo ei näytä laantuvan kauden jälkeenkään... (siis itsekäs olen...hihi)

Viini-, salsa- ja musiikkijuhla ovat siis näitä jokavuotisia tapahtumia täällä...vähän kuin ne kinkkumarkkinatkin... Hmmm... Baskilaiseen tapaan...WAU... Valtavasti ihmisiä...ja juomista...kun yhden ottaa, pitää ottaa useampi... Hmmm...niin se vain on. Onneksi annokset ovat kuitenkin pienempiä kuin Suomessa. Ja kun on hauskaa ja paljon happeningiä niin kun on aika lähteä kotiin...niin wau...ei huomaakaan, miten sitä on tullut otettua yksi ylimääräinen. Noh, mutta nuoriahan tässä vielä ollaan. Mutta toisaalta kyllä siellä näkee vanhempaakin kansaa...juhlat ovat yömyöhään siis kaiken kansan juhlaa...hilpeätä sellaista. :) Salsajuhla jäi päälimmäisenä mieleen. Se oli härkätaistelu areenalla. Paikka tupaten täynnä, salsa soi, juomana mogito, päässä espanjalaistyylinen hattu. Viinijuhla oli sellainen, että sisäänpääsymaksulla pääsi maistamaan baskilaista viiniä niin paljon kuin halusi. Viinit ei juuri olleet mainittavia...päänsärkyä aiheuttavia lähinnä. Sinä iltana oli kaiken lisäksi kauden viimeinen rugby-peli. Musiikkijuhla oli Bayonnen kaduilla. Katujen varsilla oli erilaisia musiikkilavoja artisteineen. Siinä ihmiset tanssi ja pitivät hauskaa. Kotiin tosi tällä kertaa lähdettiin ennen aikojaan, kun väsy painoi.

Rugby-kauden päätti yhteinen "perhetapahtuma". Clubi oli tehnyt hyvän työn kauden aikana, pelaajat olivat jäämässä lomalle ja nyt oli aika juhlistaa yhteisellä ajalla, hyvällä ruoalla ja juomalla. Hmmm...päivän tarkoituksena oli (ainakin mitä luultiin) pelailla kaikenlaisia pelejä ja viettää yhteistä aikaa yms. Mutta tälläkin kertaa ranskalaiseen/baskilaiseen tapaan notkuttiin baarissa, joka oli kokonaan meidän käytössä, juteltiin yms. Ei ihan mun heiniä, mutta lopulta sentään päästiin hyvän aterian kimppuun... Osa pelaajista kyllä taisivat viettää senkin ajan baarissa juoden. Heh, urheilijat taitavat olla niitä kaikkein pahimpia juhlimisen suhteen... :D
Mutta taas toisaalta pitkät aperitiivit ovat ihan hauskojakin...tosin klo 12 päivällä on vähän liian aikaista...täällä se ei tosin aikaa katso...

Tässä välillä leikkasin tukankin...ja...siitä tuli lyhyt... Olin kauan kasvattanu ja pitänyt sen reilusti alle lapaluiden... :( Nyt se on historiaa. Noh, kovaa vauhtia tämä tukka kyllä kasvaa, mutta taas toisaalta, se oli mun tyyli silloin aikaisemmin ja yritin vaalia sitä henkeen ja vereen...no en nyt ihan. Toisaalta tää on nyt kiva, kun se liehuu ja taipuu joka suuntaan. :) Hmmm...ja kuulemma näytän nyt  pätevämmältä...mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan...

Kesäkuun alkupuolella meillä oli kavereiden häät. Saksalainen tyttö ja ranskalainen mies. :) Tosin ne on ollut yhdessä jo 8 vuotta. Eli oli siis jo aikakin. Häät jäivät lyhyiksi, kun piti jo kiirehtiä lentokentälle kohti Lyonia. Sen verran käytiin, että nähtiin häätoimitus maistraatissa ja kohotettiin maljat hääparille läheisessä puistossa. Sen verran mainitsen tässä välissä, että musta on outoa, että Ranskassa joudutaan joka tapauksessa ensin mennä naimisiin maistraatissa ja sitten jos haluaa niin kirkossa tai missä ikinä haluaakaan. Onko näin Suomessa??? En ainakaan muista vastaavaa. Hmmm...noh Ranskahan ei oikein kuuluta mitään uskontoa, niin kai se kuuluu kulttuuriin, uskomuksiin, politiikkaan...ym. Morsian oli kuitenkin mitä kaunein upeassa norsunluunvalkoisessa. Ne ovat molemmat urheilevia, joten morsiammen upea ja avonainen hääpuvun takaosa olikin oiva valinta. Mielettömän kaunista. Ei liikaa meikkiä. Tosin ei se sää olisi sitä kauaa pitänytkään kasvoilla. Oli harmi, ettei voitu jäädä tuntia kauemmaksi. Varsinkin kun lento oli sitten myöhässä toista tuntia.

Häitä seuraava viikonloppu vietettiin siis Aix-les-Bainissa. RIchardin veli asuu siellä. Se on pieni kylä Champeryn läheisyydessä, puolentoista tunnin päässä Lyonista. Matkaan lähdettiin perjantaina, lauantaina kierreltiin ympäri Champerya (tyypillinen Rhonen laakson , sitten käytiin uimassa järvessä aivan Alppien juurella ja illalla grillailtiin. Sunnuntaina vietettiin Richardin äidin 50-vuotis synttäreitä, joiden takia itse asiassa lähdettiinkin viikonloppuloppureissulle. Anoppi ei tiennyt ollenkaan, että sille oli järjestetty pienimuotoiset kekkerit, vaan luuli, että oli tulossa vain tavalliselle lounaalle vanhemman pojansa luo (siis ei Richard). Noh, siellä oltiin kuitenkin kaikki paikalla. Kolme lasta tyttö- ja poikaystävineen, vanhemmat sekä aviomies. Voi sitä ilmettä, kun se näki meidät kaikki. Eikä siinä voinut kyllä välttyä kyyneliltäkään. No, siinä nautittiin erittäin pitkänkaavanmukainen ateria, juteltiin ja rentouduttiin. Oli erittäin mukavaa taas nähdä appivanhempia. Olivathan he pitäneet musta huolen ja antaneet mulle katon pään päälle reilun 3kk:n ajan, kun olin Lyonissa. Ja kaiken lisäksi oltiin ekaa kertaa kaikki "lapset" yhessä. Illalla sitten jatkettiin Lyoniin ja vietettiin siellä yö, koska aamulla oli aikainen herätys. Lento oli jo klo 8. Vähän jälkeen 4 herätys...uuuh...hiukkasen teki vaikeata...kun yleensä olen tottunu heräämään klo 11... :D

Sitten oli vuorossa tuttujen 10-vuotis hääjuhla. Ei nyt niin muodollinen kuitenkaan. Tyypilliseen tapaan aloitettiin aperitiivilla ja juomilla, sitten grillailtiin (jälleen kerran) ja lopuksi syötiin gateau basqueta (baskilainen kakku...huisin hyvää) ja nautittiin ns. ruoansulatus snapseista (hmm...ei hajua, miten sanoa paremmin suomeksi). Voi kyllä oli jälleen masu kipiä seuraavana päivänä...ei ole kovin terveellistä aina grillailla ja syödä niin pitkänkaavan mukaan. Mutta oli niin hyvä, että ei voi kieltäytyä. Mutta tähän väliin silti pakko sanoa, että kyllä sitä oikeasti välillä kaipaa suomalaista ruokaakin. Ei se ole ollenkaan niin pahaa kuin Berlusconi ja Chirac väittivät. Ei todellakaan. Maistakaapa ranskalaista ruokaa...ei se niin erikoista ole!!!

Hmmm, sitten oli aika RIchardin vähän lomailla töistä. Meidän oli tarkoitus lähteä muutamaksi päivää muutaman tunnin ajomatkan päähän Perigueux'iin. Tarkoitus oli käydä matkan varrella myös Bergeracissa katsastamassa yksi viinitila ja Cyrano de Bergeracin linna. Sitten oli tarkoitus jatkaa Bordeauxiin, sieltä Atlantin rannikkoa pitkin La Dyne de Pillaihin ja kotiin. No, jäi vain haaveeksi. Edettiin 23 kilometriä, kun huomattiin, että autossa oli jotain vikaa. Onneksi ei jouduttu pysähtymään moottoritiellä, vaan pystyttiin pysäyttämään auto juuri ns. moottoritietullin jälkeen olevalle parkkipaikalle. Noh, joku radiaattorin (en tiedä suomeksi) tapainen siellä meni rikki ja auto huoltoon. Lasku aika maittava. Onneksi vakuutus korvasi edes auton hinauksen. Loma oli kuitenkin täysin pilalla eikä nyt sit sen laskun jälkeen viititä ihan heti lähteä matkaan. Hmmm...enteitä... Pariisin matka meni pieleen, kun Richard oli kipeä, nyt tämä, kun auto petti. Hmmm...no, ehkä se tietää pitkää tulevaisuutta meille kahdelle, kun "joudutaan" lähtemään reissuun sitten joku toinen kerta. :)

Noh, nyt sitten ei siis tosiaan vietetä sightseeing lomaa, vaan kesä menee lähinnä erilaisissa riennoissa kierrellen. Viikonloppuna on Pamplonan juhlat Espanjassa ja sitten Bayonnen juhlat. Muuten aikaa vietetäänkin sitten työharjoittelun parissa, rannalla löhöillen, grillaillen, päättötyötä pohtiessa ja alennusmyynneissä juostessa. Hih, Ranska onn paratiisi alennusten aikaan. Täällä on jokaisessa vaatekaupassa yli kuukauden ajan kaikki tuotteet alennuksessa. Ja löytyy jopa kokoja. Harmi vaan, etten etsi mitään uutta. Ensi vuonna sitten!!! Myös muissa kaupoissa on valtavasti alennuksia, kuten elektroniikka puolella. Siis paratiisi!!! Puoleen hintaan melkein kaikki, vaikka alennukset on kestäny vasta reilun viikon.

Jees, mutta nyt taidan lähteä biitsille, kun vihdoinkin ilma näyttää paranevan. Joten a bientot!

Ps. Taisin taasen kirjoittaa novellin... :D