tiistai, 23. lokakuu 2007

Kotona...Fin du BLOG :(

Juu, kotona siis ollaan. Viimeiset kaksi kuukautta blogikirjoittamista jäi, koska aika Ranskassa meni niin vauhdilla/vauhdikkaasti enkä halunnut luopua minuutistakaan kirjoittaakseni esim. tätä blogia. Muutenkin tapanani on ollut kirjoittaa niin pirusti, ettei niitä kukaan jaksa lukea.

Sen verran voin kuitenkin sanoa, että loppu aikana tuli käytyä Pamplonassa fiestailemassa, Kalkuettan kanjonilla, muutaman kerran Espanjassa, rugbya ja härkätaistelua katsomassa, juhlimassa 5-päiväisessä fetes de Bayonnessa  ja viimeiseksi Pariisissa sekä paljon aurinkoa ottamassa ja uimassa Atlantin aalloissa. Lisäksi aloitin pikku Danielin hoitamisen. Hmmm...toivottavasti voisin jatkaa, kun paluu Ranskaan koittaa... :)

Mutta nyt oli tarkoituksena kertoa yhteenvetoa siitä, mikä Ranskassa oli niin kivaa ja mikä puolestaan mätti pahasti.

No, ensinnäkin, vaikka minulla olisikin paljon "pahaa" sanottavaa ja valittamisen aihetta, täytyy kyllä sanoa, että kaikki hyvät asiat veivät huomioni niiltä huonoilta ja ikäviltä asioilta, joita liittyy vieraassa maassa olemiseen. No, oli minulla tietenkin eräs avittajakin, mutta uskon, että omalla epäsosiaalisella ja epäpositiivisella ja jollain tavalla "ihan hyvä tyyppi"-luonteellakin sain muutettua kaiken jälleen voitoksi. Ja muutenkin, kun olen ihminen, joka ei juurikaan viihdy paikallaan muuta kuin telkan  ja netin äärellä, niin täytyy sanoa, että jos pääsee Suomesta jonnekin muualle niin silloin on otettava 150 %:sti ilo irti. Turha lähteä murehtimaan, että kun Suomessa kaikki on paremmin. Sellasella asenteella ei minun mielestäni kovin pitkälle pääse. Heh, ja taas jaarittelen ja latelen kaikkea, mitä sydämen päällä on.

Mutta jos nyt vihdoin pääsisimme aiheeseen.

Ensinnäkin Idracin ajoista voisin sanoa sen verran, että se oli mielestäni liian tiukkapipoista toimintaa eikä siitä huolimatta kuria saatu aikaan tuntien aikana. Myöskin täytyy antaa pisteet meidän koululle vaihto-oppilaiden huolehtimisen suhteen. Meillä täällä Suomessa ei jätetä oppilaita pulaan, kun he astuvat vieraaseen maahan, esim. asunnon hankinnan suhteen (vaikka tänä vuonna saattoikin käydä hassusti...ymmärrettävää). Idracissa emme juurikaan saaneet minkäänlaista apua asunnon suhteen. Toki olisimme päässeet sellaiseen "slummi"-asuntolaan. Hmmm...ja minä en todellakaan olisi tarvinnut paljon. Mutta jotain rajaa kuitenkin.

Mielestäni kaikki opettajat Idracissa olivat kuin joitain ylijumalia, joita piti kunnioittaa yli kaiken. Tunneille ei saanut mennä myöhässä (sama sääntö ei pätenyt opettajiin). Ymmärrettävää, mutta kun tunnille ei päässyt edes tauon jälkeen. Weird. Ja poissaoloja kontrolloitiin todella sairaalloisesti. Tosin ranskalaiset ne yleensä olivat myöhässä... Mutta kun he (varmaankin kaikki muut paitsi minä) maksavat itsensä kipeeksi ollakseen siinä koulussa niin eikö heidän tulisi itse päättää haluavatko opiskella? Vaikka tulisivatkin minuutin myöhässä tunnille... Tiedän, että se on ärsyttävää, mutta ei se maata kaada. Toinen asia oli se, että kun eräs henkilö astui huoneeseen ja jos jollain sattui olemaan hattu päässä tai kahvikuppi nenän edessä, niin hyvä, ettei tätä heitetty luokasta ulos. Ja sen jälkeen varmasti tämä "huonokäytöksinen" henkilö sai erittäin ylimielisiä katseita osakseen. Että otti päähän välillä. Mutta toisaalta kiitin aina onneani, ettei minun tarvinnut sietää sitä touhua kuin 4 kk.

Kolmas asia, joka tuli mieleen oli se, ettei tuntien/kurssien rakenteissa ollut monestikaan päätä eikä häntää. Niissä ei oikeasti pysynyt mukana ja opetus oli suorastaan huonoa. Tuntui, että opettaja puhui suoraan slidensä ja se oli sit siinä. Ei muuta kuin kokeeseen. No, siellä olinkin sitten helisemässä. Kokeet oli kaiken lisäksi kaikki ahdettu yhteen viikkoon. Meillä oli siis kaksi koetta per päivä. OOOOOH. TOO MUCH. Kokeiden muoto ei mielestäni eronnut paljon suomalaisesta ja vastailinkin kuten Suomessa. Joko Suomessa on hellimpi arvostelu tai en lukenut tarpeeksi tai sitten se, että oli kaksi koetta per päivä vaikutti siihen, että kokeet menivät aika päin pusikkoa. Tai sitten olin vain niin surkea. Heh, mutta läpi pääsin. Jee.

Näin vajaan vuoden jälkeen on enää vaikeaa muistaa kaikkea, mitä oli vialla siinä Idracin touhussa. Kirjoitin kyllä pitkän palautteen, kun koulu veti viimisiä. Ehkäpä vielä se pitää lisätä, että kahvilassa oli aina vaan tarjolla patonkia, pizzaa tai salaattia. :D Ranskalaisista oppilaista olisin voinut lisätä sen, että kaikki oli "no problem" ja sitten heidän keskuudessa vallitsi yleinen "laiskuus". Meidän vaihto-oppilaiden piti patistaa, jos haluttiin saada jotain aikaiseksi. Se oli kieltämättä aika ärsyttävää...

Mutta oli Idracissa paljon hyvääkin. Esimerkiksi se, että deadlineista todella pidettiin kiinni. Kun ne oli sovittu, niihin ei enää tullut muutoksia, toisin kuin Suomessa saattaa aina välillä käydä. Lyonissa tehtävät tuli tehtyä ajoissa, vaikkakin taas kiireellä. Varsinkin kun vähän pelotti, mitä opettaja sanoo, jollei olla ajoissa. Se opetti tiettyä kurinalaisuutta. Oli siellä myös paljon kivoja opettajiakin, joiden tiukan kuoren alla oli oikeasti ihminen. Myöskin se oli erittäin positiivista, että meille vaihtareille järjestettiin matka Alpeille, sitten oli tutustumiskävely Lyonissa sekä IDRAC Gala loppu vuodesta. Ja toiminta oli erittäin kansainvälistä. Minä tykkäsin.

Itse en pitänyt juurikaan Idracista sen takia, että siellä oli niin paljon rikkaitten pentuja ja snobeja. Toisaalta oli kiva kuulua heidänkin joukkoon. Kaikki ottivat hyvin vastaan. Olin kaikkien kaveri ja pääsin hyvin osallistumaan kaikkeen. En luonnut ystävyyssuhteita, mutta toisaalta sain paljon uusia kavereita, joita voin ehkä joskus käydä moikkaamassa. Ja muutenkin lähdin sinne suorittamaan kouluani ja pitämään hauskaa. Onnistuin siinä erinomaisesti. ;D


Sitten tähän lopuksi voisin kertoa ihan yleisesti Ranskasta. Hmmm... No loppu ajasta minulle kävi silleen, että Bouygues Telecom päätti irtisanoa liittymäni ilman mitään sanomista. No,
oltiin kyllä laitettu sinne irtisanomisilmoitus kirjallisesti. Mutta vasta kuukauden päähän. Ja kaiken lisäksi kaikki piti olla varmaa. Eli oltiin ensin varmistettu, miten liittymä saadaan irtisanottua. No, he itsekin myönsivät, ettei irtisanomisilmoitusta koskaan luettu tarkemmin. Toinen juttu oli se, että he lupasivat minulle pre-paid kortin loppu ajaksi, veloituksetta...mutta se olisi kuitenkin pitänyt ostaa itse. Kaikki tämä siis sen lisäksi, että Phone House ei halunnut laittaa puhelintani huoltoon ja että puhelimeni loppujen lopuksi varastettiin huollosta. No, onneksi sain sentään uuden "paremman" puhelimen veloituksetta...kauan siinäkin meni.

Juu ei kovin paljon ole enää luottoa ranskalaiseen asioiden hoitoon. Muitakin samankaltaisia asioita tapahtui, mutta niitä en juuri tältä istumalta muista. Ranskalaiset osaavat kyllä olla hyvin inhottavia, esimerkiksi tiedän, että he tykkäävät hankaloittaa ja mutkistaa asioita. Se näkyy niin monessa asiassa, kuten siinä, ettei Ranskan kuntien työntekijöitä voida erottaa, vaikka he tekisivät kuinka huonosti tahansa töitä, koska on olemassa laki heidän puolesta. Myöskin ranskalaiset tykkäävät lakkoilla. Hyvä esimerkki on julkinen liikenne. Jatkuvasti lakossa. Se jos mikä on ärsyttävää. Vaikka omaa autoa siellä pääasiassa käyttääkin. Ranskalaiset myös tykkäävät puijata "tyhmää" turistia, vaikka olisit vain Pariisista tai toisesta läänistä.

Seuraavat tavat ärsyttivät minua myös: Poskisuudelmat, s'il te plaitin käyttö (+teitittely) ja anteeksipyytely. Poskisuudelmiin oli minunkin vaikea heittäytyä, vaikka jo mestari olenkin. Olen kuitenkin niin perisuomalainen. Hirmu vaikeaa aina tervehtiä kaikkia poskisuudelmin ja aina ei tiennyt, että kuinka monta kertaa sitä oikein pitäisi. Ranskalaiset myös kiittävät paljon, mikä on oikein hyvä asia, mutta silti liika s'il te plait (tai vous) tuli jo korvista ulos. Välillä olisi vain tehnyt mieli sanoa, että "anna se jo, mikä kestää". Hmmm...taisin itse asiassa pari kertaa mainitakin mielipiteeni pleasen ja s'il te plaitin käytöstä... Iiik... En onneksi joutunut pulaan. Mutta se viimeistään sai minut välillä aukomaan päätäni, kun minua teititeltiin... Olenhan vielä niin nuori... Mietin monesti myös sitä, että  miksi ranskalaiset pyytävät aina anteeksi. Tuntui jo, että he pyysivät anteeksi omaa olemassaoloaan... Mutta se kyllä aina välillä unohtuikin, kuten silloin, kun sitä olisi oikeasti tarvittu, esim. töniessä toista, päästäkseen jonoon ensimmäisenä tai ihan vaan muuten vaan, kun itsellä oli kiire... Eihän sellainen tule kuuloonkaan.

Hmm...mitähän muuta tässä tulisi mieleen? Kai sitä pitäisi keksiä joitain hyviä puoliakin. Oma kulta? Äääh, ei mitään sellaista. Liian hattaraista mulle... Hyviä puolia on aina niin vaikea sanoa...tässä tapauksessa varsinkin, koska hyvät puolet ovat kuin Suomessakin...monesti. Matkalla kiinnittää yleensä vain huonoihin asioihin. No mutta sen verran voin sanoa, että ranskalaisten räiskyvä ja avoin ja välittävä luonne jäi minulle mieleen. Vaikka heissä on paljon huonojakin puolia, kuten ylimielisyys ja puuttuminen kaikkiin asioihin, on heissä paljon hyviä asioita. Esimerkiksi perheen tärkeys on minulle niin uutta. No, olen ollut Italiassakin, jossa se korostui ehkä vieläkin enemmän. On minulle omakin perhe tärkeä, mutta Ranskassa perheen tärkeys on jotain käsittämätöntä. Kunpa joskus saisin vastaavanlaisen siteen sidottua omaan perheeseen... Kaverit ovat Ranskassa myös hirveän tärkeitä. Monesti kokoonnutaan 15 hengen porukoihin, syödään ja juhlitaan. Sekin on minulle outoa. Yleensä kun minulla on tapana vain olla muutaman läheisen ystävän kanssa. Se saattoi välillä olla liikaakin. Kaipasin omia kavereita. Ja välillä tarvitsi vain olla yksin. Sitä ranskalaiset eivät ymmärrä. Jokainen päivä, kun pitää elää täysillä aj sitä kuulemma yhdessäolo ja -teko on. Se, miten ranskalaiset tervehtivät kaikkia vähänkin tuttuja, on todella hyvä juttu myös, kun Suomessa puolestaan ei tervehditä edes vuoden takaista proffaa tai luokkatoveria...heh. Näin se vain on, valitettavan monesti. Myöskin pidin siitä, että pystyin juttelemaan ihan tuntemattomankin kanssa ilman, että ne mulkaisiat minulle... Olen jotenkin oppinut höpöttelemään (olen kuitenkin perushiljainen) ja välillä en saa itteäni hiljaiseksi tekemälläkään... Suomessa sitä välillä aina ihmetelläänkin... Mutta Ranskassa sitä toivotaan lisääkin.

Muuta ei tähän hätään tule mieleen. Mutta olen itse oppinut vuoden aikana huimasti, niin itsestäni kuin Ranskasta ja Ranskan kulttuurista. Kasvoin ihmisenäkin huimasti, vaikka olenkin niin jääräpää. Liian usein. En kuitenkaan vaihtaisi mitään pois. Kaikki piti kokea. Tiedän kuitenkin sen, että haluan vielä nähdä hirveästi niin Ranskassa kuin muuallakin. Ja sinne olenkin tässä vielä jatkamassa matkaani...siis Ranskaan...mutta sinne on vielä niin pitkä aikaaaaaaaaaaaaaaaaaa... Jäädään siis odottelemaan. :)

Ps. Jos kiinnostaa lukea kirja ulkomaalaisen silmin ranskalaisista, kannattaa hankkia seuraava käsiin: Stephen Clarke, Talk to the snail-ten commandments for understanding the French. Mielettömän mielenkiintoinen lukukokemus. :) Ja kaikki blogissa mainittu esiintyy melko varmuudella myös kirjassa...

keskiviikko, 4. heinäkuu 2007

Kuulumisia

Jo heinäkuu. Kesän pitäisi olla kauneimmillaan. Täälläkin. No, joudun kuitenkin jälleen toteamaan, ettei se kesä ole vielä ainakaan täällä Baskimaassa. Muualla Ranskassa se on ollut jo pidemmän aikaa. Täällä vain aika ajoittain. Jos kesää siis mitataan auringonpaisteen määrällä. Tämähän alkaa jo muistuttaa Suomen sateisia kesiä... Ja minä kun tulin Baskimaahan, jotta pääsisin palvomaan aurinkoa hieno hiekkaisilla ja kilometrien pituisilla rannoilla. Noh, toistaiseksi se ei ole juurikaan ollut mahdollista, vaikka ei tuon kuuman auringon alla päivä tolkulla jaksaisi ollakaan. Mutta edes vähän, jottei tarvitsisi aina kulkea sateenvarjo kainalossa tai pelätä, milloin se taivas oikein repeää. (Noh, se siitä pakollisesta sään surkuttelusta näin suomalaiseen tyyliin...hihih)

Nyt ajattelin vain kertoa hiukan kuulumisia, sen kummemmin novellia kirjoittamatta... :) Viime kuukautena kun ei ole juurikaan tapahtunut kummallisia. Enemmänkin on tullut vietettyä aikaa erilaisten juhlien parissa. Ja seuraavana päivänä palautuessa... Hihih...

Baskikulttuuriin kuuluu kova juhliminen ja iloitseminen kaikesta mahdollisesta sekä erittäin pitkän kaavan mukaiset illanistujaiset lailuineen päivineen. Kun vielä mukaan lisää sen, että Ranskassa järjestetään melkein joka kesäviikonloppu jos jonkinlaista tapahtumaa. On Musiikkijuhlaa, Teatterijuhlaa yms. Täällä on siis tapahtumaa melkein joka päivälle, jos vain jaksaisi jatkuvasti juhlia. Tapahtumat ovat osittain ilmaisia, kaiken kansan juhlia. Ihmisiä on siis aina valtavasti liikkeellä. Välillä on pakko sanoa ei ja viettää rauhallista koti-iltaa, kun ei meikäläisen kunto riitä aina. Kaiken lisäksi, kun baskikulttuuriin kuuluu osana myös kova juominen (siis alkoholin) ja pakko sanoa, että "virta" vie mennessään. Illoista muodostuu monesti erityisen kosteita. Ja seuraavana päivänä pitää sanoa "ei enää ikinä" (siis seuraavaan kertaan asti). Oh, täytyy sanoa, että jos Suomessa kesän aikana tulee muutama lisäkilo grillailun ja siiderin nautiskelun takia, niin täällä minulle on jo tullut lisää kaksinkertainen määrä eikä kesä ole vielä kuin vasta alkanut. Syy: liika iloittelu sekä pitkät ja toistuvat barbeque-illat. Huhhuijaa... Mutta ei sitä hyvää voi aina vastustaakaan...musta on tullu liiankin kulinaristi...ei sentään alkoholisti kuitenkaan. Huono vitsi, tiedän... :) Onneksi Richard on hyvä "vaaka". Kertoo heti, että liika on liikaa...siis painossa, ruoassa...missä vaan. No, mutta kesästä pitää nauttia. :)

((Huom. Kuulin jokin aika sitten, että barbecue-sana on peräisin ranskan kielestä... Ääntämisen mukaan muodostuu sanoista "parta" ja "häntä". Eli ns. tarkoittaisi eläintä, josta barbecue-liha tulee. Jos haluat tietää barbecue-sanan oikean alkuperän tai pikemminkin useamman, kannattaa katsoa seuraava linkki. http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/b.html#barb
Voit itse valita parhaimman... Kaikki niiden ranskalaisten pitääkin omia...GRRRR!!!!))

Tosiaankin, viime aikoina ei ole juurikaan ihmeitä tapahtunut. Rugby-kauden päättyminen, viinijuhla, kavereiden häät, visiitti Aix-les-Bainissa (lähellä Lyonia), Richardin äidin 50-vuotis juhlat, salsajuhla, musiikkijuhla, kavereiden 10-vuotis hääjuhla, epäonninen matka Perigueux'iin.

Noh, ensinnäkin oli se rugby-kauden päättyminen. Olin odottanut sitä erityisen kauan... Hmmm...aika itsekästä... Halusin vain viettää enemmän aikaa Richardin kanssa. Noh, se siis vihdoin päätty. Ja mikä parasta L'Aviron Bayonnais oli 8:s. Siis erittäin hyvä juttu. Vasta toinen/kolmas kausi Top 14:ssä. Siis mielettömän hyvä juttu. Ja Richardin tulevaisuutta ajatellen erinomaisen hyvä juttu. Jos työpaikan pystyy pitämään rugby seurassa, se on Ranskassa melkeimpä parasta, mitä voi olla. Uskomattoman laaja yhteistyöverkosto, kaikki melkeimpä palvovat sinua. Hmmmm... Mutta minun osaltani voin sanoa, että rugby tulee aina välillä joka reiästä ulos. On pelit, joissa käyn, koska ne on mielettömän hyvää viihdettä, käydään välillä
clubilla bilettämässä tai syömässsä (siinä on ravintola/baari ja siellä monesti tapahtuu), tai sitten on kaiken näköisiä tilaisuuksia pelaajien ja työntekijöiden perheiden kanssa, tai sitten "jokainen" tuntee Richardin kadulla. Ei vain jaksa. Ollaan otettu kanta, ettei kotona puhuta rugbystä. Se olis aivan liikaa. Mutta taas toisaalta, jos se on niin suuri osa toisen päivää, niin kait siitä on välillä puhuttavakin. Ja tällä kertaa tajusin, että se on mielettömän stressaavaa työtä. Oli sen verran tunteikas viimeinen ottelu. Ja se stressi/työn tempo ei näytä laantuvan kauden jälkeenkään... (siis itsekäs olen...hihi)

Viini-, salsa- ja musiikkijuhla ovat siis näitä jokavuotisia tapahtumia täällä...vähän kuin ne kinkkumarkkinatkin... Hmmm... Baskilaiseen tapaan...WAU... Valtavasti ihmisiä...ja juomista...kun yhden ottaa, pitää ottaa useampi... Hmmm...niin se vain on. Onneksi annokset ovat kuitenkin pienempiä kuin Suomessa. Ja kun on hauskaa ja paljon happeningiä niin kun on aika lähteä kotiin...niin wau...ei huomaakaan, miten sitä on tullut otettua yksi ylimääräinen. Noh, mutta nuoriahan tässä vielä ollaan. Mutta toisaalta kyllä siellä näkee vanhempaakin kansaa...juhlat ovat yömyöhään siis kaiken kansan juhlaa...hilpeätä sellaista. :) Salsajuhla jäi päälimmäisenä mieleen. Se oli härkätaistelu areenalla. Paikka tupaten täynnä, salsa soi, juomana mogito, päässä espanjalaistyylinen hattu. Viinijuhla oli sellainen, että sisäänpääsymaksulla pääsi maistamaan baskilaista viiniä niin paljon kuin halusi. Viinit ei juuri olleet mainittavia...päänsärkyä aiheuttavia lähinnä. Sinä iltana oli kaiken lisäksi kauden viimeinen rugby-peli. Musiikkijuhla oli Bayonnen kaduilla. Katujen varsilla oli erilaisia musiikkilavoja artisteineen. Siinä ihmiset tanssi ja pitivät hauskaa. Kotiin tosi tällä kertaa lähdettiin ennen aikojaan, kun väsy painoi.

Rugby-kauden päätti yhteinen "perhetapahtuma". Clubi oli tehnyt hyvän työn kauden aikana, pelaajat olivat jäämässä lomalle ja nyt oli aika juhlistaa yhteisellä ajalla, hyvällä ruoalla ja juomalla. Hmmm...päivän tarkoituksena oli (ainakin mitä luultiin) pelailla kaikenlaisia
pelejä ja viettää yhteistä aikaa yms. Mutta tälläkin kertaa ranskalaiseen/baskilaiseen tapaan notkuttiin baarissa, joka oli kokonaan meidän käytössä, juteltiin yms. Ei ihan mun heiniä, mutta lopulta sentään päästiin hyvän aterian kimppuun... Osa pelaajista kyllä taisivat viettää senkin ajan baarissa juoden. Heh, urheilijat taitavat olla niitä kaikkein pahimpia juhlimisen suhteen... :D
Mutta taas toisaalta pitkät aperitiivit ovat ihan hauskojakin...tosin klo 12 päivällä on vähän liian aikaista...täällä se ei tosin aikaa katso...

Tässä välillä leikkasin tukankin...ja...siitä tuli lyhyt... Olin kauan kasvattanu ja pitänyt sen reilusti alle lapaluiden... :( Nyt se on historiaa. Noh, kovaa vauhtia tämä tukka kyllä kasvaa, mutta taas toisaalta, se oli mun tyyli silloin aikaisemmin ja yritin vaalia sitä henkeen ja vereen...no en nyt ihan. Toisaalta tää on nyt kiva, kun se liehuu ja taipuu joka suuntaan. :) Hmmm...ja kuulemma näytän nyt  pätevämmältä...mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan...

Kesäkuun alkupuolella meillä oli kavereiden häät. Saksalainen tyttö ja ranskalainen mies. :) Tosin ne on ollut yhdessä jo 8 vuotta. Eli oli siis jo aikakin. Häät jäivät lyhyiksi, kun piti jo kiirehtiä lentokentälle kohti Lyonia. Sen verran käytiin, että nähtiin häätoimitus maistraatissa ja kohotettiin maljat hääparille läheisessä puistossa. Sen verran mainitsen tässä välissä, että musta on outoa, että Ranskassa joudutaan joka tapauksessa ensin mennä naimisiin maistraatissa ja sitten jos haluaa niin kirkossa tai missä ikinä haluaakaan. Onko näin Suomessa??? En ainakaan muista vastaavaa. Hmmm...noh Ranskahan ei oikein kuuluta mitään uskontoa, niin kai se kuuluu kulttuuriin, uskomuksiin, politiikkaan...ym. Morsian oli kuitenkin mitä kaunein upeassa norsunluunvalkoisessa. Ne ovat molemmat urheilevia, joten morsiammen upea ja avonainen hääpuvun takaosa olikin oiva valinta. Mielettömän kaunista. Ei liikaa meikkiä. Tosin ei se sää olisi sitä kauaa pitänytkään kasvoilla. Oli harmi, ettei voitu jäädä tuntia kauemmaksi. Varsinkin kun lento oli sitten myöhässä toista tuntia.

Häitä seuraava viikonloppu vietettiin siis Aix-les-Bainissa. RIchardin veli asuu siellä. Se on pieni kylä Champeryn läheisyydessä, puolentoista tunnin päässä Lyonista. Matkaan lähdettiin perjantaina, lauantaina kierreltiin ympäri Champerya (tyypillinen Rhonen laakson , sitten käytiin uimassa järvessä aivan Alppien juurella ja illalla grillailtiin. Sunnuntaina vietettiin Richardin äidin 50-vuotis synttäreitä, joiden takia itse asiassa lähdettiinkin viikonloppuloppureissulle. Anoppi ei tiennyt ollenkaan, että sille oli järjestetty pienimuotoiset kekkerit, vaan luuli, että oli tulossa vain tavalliselle lounaalle vanhemman pojansa luo (siis ei Richard). Noh, siellä oltiin kuitenkin kaikki paikalla. Kolme lasta tyttö- ja poikaystävineen, vanhemmat sekä aviomies. Voi sitä ilmettä, kun se näki meidät kaikki. Eikä siinä voinut kyllä välttyä kyyneliltäkään. No, siinä nautittiin erittäin pitkänkaavanmukainen ateria, juteltiin ja rentouduttiin. Oli erittäin mukavaa taas nähdä appivanhempia. Olivathan he pitäneet musta huolen ja antaneet mulle katon pään päälle reilun 3kk:n ajan, kun olin Lyonissa. Ja kaiken lisäksi
oltiin ekaa kertaa kaikki "lapset" yhessä. Illalla sitten jatkettiin Lyoniin ja vietettiin siellä yö, koska aamulla oli aikainen herätys. Lento oli jo klo 8. Vähän jälkeen 4 herätys...uuuh...hiukkasen teki vaikeata...kun yleensä olen tottunu heräämään klo 11... :D

Sitten oli vuorossa tuttujen 10-vuotis hääjuhla. Ei nyt niin muodollinen kuitenkaan. Tyypilliseen tapaan aloitettiin aperitiivilla ja juomilla, sitten grillailtiin (jälleen kerran) ja lopuksi syötiin gateau basqueta (baskilainen kakku...huisin hyvää) ja nautittiin ns. ruoansulatus snapseista (hmm...ei hajua, miten sanoa paremmin suomeksi).
Voi kyllä oli jälleen masu kipiä seuraavana päivänä...ei ole kovin terveellistä aina grillailla ja syödä niin pitkänkaavan mukaan. Mutta oli niin hyvä, että ei voi kieltäytyä. Mutta tähän väliin silti pakko sanoa, että kyllä sitä oikeasti välillä kaipaa suomalaista ruokaakin. Ei se ole ollenkaan niin pahaa kuin Berlusconi ja Chirac väittivät. Ei todellakaan. Maistakaapa ranskalaista ruokaa...ei se niin erikoista ole!!!

Hmmm
, sitten oli aika RIchardin vähän lomailla töistä. Meidän oli tarkoitus lähteä muutamaksi päivää muutaman tunnin ajomatkan päähän Perigueux'iin. Tarkoitus oli käydä matkan varrella myös Bergeracissa katsastamassa yksi viinitila ja Cyrano de Bergeracin linna. Sitten oli tarkoitus jatkaa Bordeauxiin, sieltä Atlantin rannikkoa pitkin La Dyne de Pillaihin ja kotiin. No, jäi vain haaveeksi. Edettiin 23 kilometriä, kun huomattiin, että autossa oli jotain vikaa. Onneksi ei jouduttu pysähtymään moottoritiellä, vaan pystyttiin pysäyttämään auto juuri ns. moottoritietullin jälkeen olevalle parkkipaikalle. Noh, joku radiaattorin (en tiedä suomeksi) tapainen siellä meni rikki ja auto huoltoon. Lasku aika maittava. Onneksi vakuutus korvasi edes auton hinauksen. Loma oli kuitenkin täysin pilalla eikä nyt sit sen laskun jälkeen viititä ihan heti lähteä matkaan. Hmmm...enteitä... Pariisin matka meni pieleen, kun Richard oli kipeä, nyt tämä, kun auto petti. Hmmm...no, ehkä se tietää pitkää tulevaisuutta meille kahdelle, kun "joudutaan" lähtemään reissuun sitten joku toinen kerta. :)

Noh, nyt sitten ei siis tosiaan vietetä sightseeing lomaa, vaan kesä menee lähinnä erilaisissa riennoissa kierrellen. Viikonloppuna on Pamplonan juhlat Espanjassa ja sitten Bayonnen juhlat. Muuten aikaa vietetäänkin sitten työharjoittelun parissa, rannalla löhöillen, grillaillen, päättötyötä pohtiessa ja alennusmyynneissä juostessa. Hih, Ranska onn paratiisi alennusten aikaan. Täällä on jokaisessa vaatekaupassa yli kuukauden ajan kaikki tuotteet alennuksessa. Ja löytyy jopa kokoja. Harmi vaan, etten etsi mitään uutta. Ensi vuonna sitten!!! Myös muissa kaupoissa on valtavasti alennuksia, kuten elektroniikka puolella. Siis paratiisi!!! Puoleen hintaan melkein kaikki, vaikka alennukset on kestäny vasta reilun viikon.

Jees, mutta nyt taidan lähteä biitsille, kun vihdoinkin ilma näyttää paranevan. Joten a bientot!

Ps. Taisin taasen kirjoittaa novellin... :D

 
 

tiistai, 22. toukokuu 2007

Rien à dire...

Hei hei. Täällä minä taas. :) Long time no writing. 2kk on kulunut kuin vaivihkaan. Paljon on taas tapahtunut ja paljon olisi kirjoitettavaakin. Olen ollut täällä kuin kotonani, joten en ole "muistanut" laisinkaan kirjoitella tätä blogia. Noh, kotinihan tämä tällä hetkellä on. Anyways, nyt kun taas on aikaa kirjoitella niin päätin siis ilmoitella kuulumisiani. Joten tässä tapahtumia viimeisen 2 kuukauden ajalta.

Pääasiassa olen yrittänyt tänä aikana vain keskittyä työharjoittelun tekoon. Työskentelen pääasiassa kotona, mistä varmaankin jo mainitsin aikaisemmissa kirjotuksissa, joten työnteko on vaatinut sitäkin enemmän keskittymistä. Täytyy myöntää, että kotiympäristö ei ole paras paikka tehdä töitä. Varsinkin mulle keskittyminen kotona tuottaa erityisesti vaikeuksia (tv, kotityöt...ym). Ja kaiken lisäksi pitää tehdä töitä yksin, mikä ei minun mielestä ole ihan ideaali tapa. Ja myöskin ranskalainen työ- tai paremminkin tapakulttuuri on aina välillä ottanut päähän, kun ajattelen itse liian suomalaisittain. Mutta no hätä. Kaikesta on tähän asti selvitty. Ensimmäinen etappi franchising-suunnitelmasta toteutettu ja väliraporttikin tehty koululle. Töitä toivon aina lisää, mutta onpa ainakin ollut mukavasti aikaa opiskella ranskaa, miettiä, mitä oikeasti tulevaisuudelta haluan ja matkustella ympäri Baskimaata ja vähän muuallakin. Tylsääkin on välillä ollut ja paljon tekemisen puutetta (varsinkin töiden saralla), mutta taas toisaalta kaikki hyvät asiat on aina kuitannu huonot. Enkä varmasti kadu hetkeäkään, että olen tällä hetkellä Ranskassa enkä Suomessa. Haah, ja vihdoin viimein sain myös Idracin tulokset opintorekisteriin ja kaikki kurssit meni kerralla läpi. Aivan mahtavaa!!!!

Ranskalaisesta työkulttuurista pitänee tähän väliin sanoa sen verran, etten siedä myöhastelyä enkä katteettomia "lupauksia" ja sitä, että aina sanotaan jotain, mikä ei ole varmaa. Paljoa en ranskalaisesta työkulttuurista tiedä, kun en itse työskentele toimistossa ja työskentelen vain pienen ryhmän kanssa. Mutta mitä olen pistänyt silmälle, on juuri nuo edellä mainitsemani. Ja tietenkin ärsyttävää on myös pitkät ruokatauot, myöhäinen työaika, ylitöistä ei lisää palkkaa, julkiset palvelut erittäin hitaita, ja jos olet kunnalla töissä, sinua ei voida erottaa (laki), ja se "oikeuttaa" sinut myös hitailemaan...Jälkimmäiset lähinnä, mitä olen huomannu yleisesti ottaen täällä asuessani.

Hiih, vihdoinkin sain puhelimeni, joka oli korjauksessa!!!! Ablodit sille. Ei siinä mennykään kuin 4 kk kolmen viikon sijaan. Katsos kun siinä kävi niin, että puhelin oli uusi, mutta akku ei toiminu kunnolla. Sitten halusin vaihdattaa akun, koska siinä oli vielä takuu voimassa. Mutta kukaan ei halunnut auttaa minua ja ne juoksutti mua tyhmänä  paikasta toiseen. Sitten kun vihdoin saatiin se huoltoon niin kuukauden päästä ilmeni, että se ei ikinä ollut mennyt korjautettavaksi, vaan se oli hävinnyt olemattomiin. No sitten taas muutaman kuukauden ajan yritettiin vaatia uutta puhelinta, mutta mitään ei tapahtunut.
Juostiin taas tyhminä Lyonin ja Angletin Phone Houseissa. Ja kaiken lisäksi sitä mallia ei enää myyty. Kyllä siinä ärräpäitä pääsi muutamaan tuhanteen kertaan. Mutta sitten eräs kaunis päivä eräs ihana Phone Housen miespuolinen työntekijä armahti ja antoi uuden puhelimen, vaikkei olis niin saanut tehdäkään... :) Jei...

Käytiin Richardin katsomassa täkäläistä jääkiekkoa maaliskuussa. Oli yllättävän hyvää ja menevää peliä. Jäähalli oli niin pieni, että katottiin ottelua melkein maarajasta ja vähän välii pelotti, että kiekko tulee päähän, mutta taas toisaalta oli tosi mielenkiintoista käydä katsomassa ottelu. Varsinkin, kun saatiin ilmaiset liput ja tauolla oli tarjoilua. :) Se hyvä etu tässä työssä.

                  
639730.jpg639731.jpg


Mitäs muuta tässä on tapahtunut? Noh, säät on ollu aika oikukkaat. Välillä on päässy rannalle loikoilemaan rusketuksen toivossa, välillä on taas pitänyt viettää päivät sisällä, kun on ollu myrskyisiä ilmoja eikä ulos ole viittinyt mennä. Sitten olen vihdoinkin ottanu itseäni niskasta kiinni ja aloittanut uimisen, lenkkeilyn ja vatsalihasten harjoittelun kotosalla... Hihi, jos nyt ei mainita niitä pieniä lipsahduksia.

J
okin aika sitten käytiin katsomassa Babel, Brad Pittin uutuusleffa teatterissa. Se oli englannin kielellä, mutta tekstitys ranskaksi. Noh, tämä leffahan oli sitten vähän väliä arabiaksi, japaniksi, espanjaksi...ym. Eli en siis ymmärtäny senkään vertaa kuin ranskan kielisestä leffasta. Riku kun luuli, että sen ei tarvitsisi tällä kertaa tulkata, kun leffa oli alkuperäisellä kielellä... Mutta mitä tapahtuikaan? Se sai tulkata leffan melkein alusta loppuun. Välillä se jopa intoutui niin paljon, että tulkkas myös englannin kieliset osiot. Heh... Mutta leffa oli oudolla tavalla erittäin hyvä. Ja mikäs sen parempaa kuin katsoa oikeaa Brad Pittiä (eikä dupattua Bradia).

Otettiin tossa alkukeväästä rutiiniksi käydä kerran viikkoon saunassa, kun ilmaiseksi päästiin. Se tuli kyllä tarpeen. Elokuusta asti olen ollut
melkein putkeen Ranskassa eikä saunasta ole ollut juurikaan mitään tietoa. Kuntosalillekaan en ole halunnut mennä varta vasten 2 m2 saunan takia. Tällä kertaa käytiin ihan täkäläisessä kylpylässä (thalasso) saunomassa. Siinä samassa on myös kuntosali, mutta meillä oli joka kerta aika niin kortilla, kun Riku pääsee niin myöhään töistä, ettei aikaa jääny kuin saunomiseen ja sellaisessa rentoutumisaltaassa olemiseen. Siellä saunat oli myös sellaset 2 m2:n kokoset ja kaiken lisäks ei ollu itse mahdollisuutta laittaa lisää vettä. Mutta ei ollu kuitenkaan sellasta tunnelmaa, että olis tarvinnu ahtautua. Sitten siellä oli myös hamman. Aivan mielettömän hieno. Seinät sinisestä marmorilaatasta ja tilaa vaikka kuinka monelle. Jalat vaan miinas käristyä, kun se höyry tuli sieltä jalkojen takaa. :( Ärsyttävää oli myös se, että saunoissa piti olla hiiren hiljaa, kun ihmiset tulee sinne rentoutumaan eikä juoruilemaan. Hmmm...tuotti hieman vaikeuksia olla hiljaa. :) Varsinkin, kun mulle ja Richardille se aika siellä saunassa tarkoitti yhteisoloa, ilman että kukaan tuttu oli siinä vieressä häröilemässä. Nyt toivon, että saisin houkuteltua Richardin jatkamaan saunomista, kun se ei millään halunnut kesällä käydä siellä. Nyt on ollu jo ties kuinka pitkä tauko... Hmmm...mutta sehän kuuluu kesään... Mutta voiko ranskalainen sitä ymmärtää???

Kuluneen kahen kuukauden aikana on ollu myös muutama rugby-ottelu. Hmmm... Niihin nyt ei mitään niin ihmeellistä ole kuulunut, kuin että jokaisen kotipelin Les Bleues ovat voittaneet ja bileet on ollu aina tiedossa otteluiden jälkeen. :D Olen jopa päässyt tapaamaan komeita pelaajia poskisuukkoineen. Hiiii... ;) Yhteen peliin vein myös isukin naisystävineen, jotka kävi täällä minua moikkaamassa. Näyttivät nauttivan pelistä, vaikkeivat
juurikaan tajunneet, mitä kentällä tapahtui. Noh, en minäkään taida niitä sääntöjä koskaan oppia. Heheh... Ja yksi peli käytiin katsomassa vaaleanpunaisessa Toulousessa. Se reissu oli aivan mieletön. Ajeltiin pariin kertaan harhaan, mutta se ei menoa haitannut.

Hmmm... Viime kuukausissa ehdottomasti parasta on ollu se, että käytiin Pyreneillä lumikenkäilemässä, pääsin näyttämään Baskimaata iskälle ja Pirjolle, käytiin Rikun kaa Toulousessa ja Bilbaossa (mukana myös kämppis Julien) ja se, että vihdoin mulla ja Rikulla on ollu enemmän aikaa olla yhdessä, kiitos pitkien viikonloppujen.

Pyreneille matkattiin kaverijoukolla maaliskuun lopulla. Vietettiin siellä kokonaiset kaksi päivää. Meillä oli siellä oma talonpääty (3-kerrosta). Koko osa vain meidän käytössä. Ihan mieletöntä ja kaiken lisäks todella halpaa. Siinä illat syötiin, juotiin ja pidettiin hauskaa. Päivisin toiset meni laskettelemaan ja me jäljelle jääneet valittiin lumikenkäily. Noh, se oli ihan tarpeeksi ekstreamia. Siellä ei ollu paljon lunta, mutta riittävästi kuitenkin. Kierreltiin ympäri metikköä ja samalla yritettiin päästä määränpäähämme, vuoristobaariin. Hmmm...chocolate chaudit jäi juomatta, kun ei siis millään päästy sinne, minne pyrittiin. Päivä oli kuitenkin erittäin antoisa. Pilvien takaa paisto aurinko aina välillä ja pieni rusketuksen poikanenkin ilmoitti tulostaan. Illalla kaikilla oli päät ihan punaisina...hihih... Noh, mutta pääasia, että oli hauskaa. Seuraava päivä meni lähinnä ollessa, pääkipua valitellessa ja siivoessa. Kotimatka kaikkine mutkineen taisi olla koko matkan ekstreamein asia. :D Seuraavaa viikkoa olikin sitten jälleen erittäin mukavaa aloitella, kun oli tehnyt jotain muuta kuin istunut kotona tylsistymässä. Kaiken lisäksi viikonlopulla odotutti jo iskän ja Pirjon Ranskaan ja Angletiin tulo. Ihanaa saada välillä vieraita Suomestakin!!!

   
639741.jpg639743.jpg639748.jpg639752.jpg                              639766.jpg639793.jpg

                                                      639772.jpg

                                      639781.jpg639784.jpg639789.jpg   
                                           639791.jpg639795.jpg

 
Seuraavalla viikolla siis iskä ja Pirjo tuli tänne. Ne vietti puolet ajasta täällä meillä ja puolet Biarritzissa. Näin he pääsivät parhaiten tutustumaan Baskimaahan. Käytiin mm. kinkkumarkkinoilla Bayonnessa, tippukiviluolissa, muutamassa pienessä kaupungissa ympäri Baskimaata, Biarritzissa, Angletin rannalla, Espanjassa ja rugbya katsomassa. Viikko oli siis aika täynnä kaikenlaista ohjelmaa. Parin päivän jälkeen nuoremmillakin oli puhti poissa.  Mutta kaiken kaikkiaan viikko oli erittäin antoisa ja minullekin riitti paljon uutta koettavaa ja nähtävää.

Kinkkumarkkinat aloitti lomailun. Hihi, se ei ehkä ollut paras tapa paneutua täkäläiseen kulttuuriin, kun ihmiset lapsesta vaariin oli kaduilla viinipullot kädessä ja osa ihan tiedottomassa tilassa. Bayonnen kaduille oli ahtautunu valtavasti ihmisiä, joten sekään ei ehkä helpottanut oloa. Toisaalta vastaava tapahtuma on osa Bayonnen kulttuuria. Täällä niitä on jos jonkin moisia. Petit Bayonne (vanha kaupunki) on kyllä muutenkin, varsinkin viikonloppuisin kuin juhlien/festivaalien jäljiltä. Tulee Suomi-fiilis, ihan kuin olisi ollut Taiteiden yö (roskia, eritteitä...). Tärkeintä oli kuitenkin, että tapahtumassa päästiin maistelemaan perinteisiä Baskimaan antimia ja juomaan paikallista olutta ja siideriä. Jami, laitettiin siis makunystyrät töihin.

639839.jpg639875.jpg639877.jpg639885.jpg639887.jpg

                          639889.jpg639893.jpg

Seuraavaksi oli tippukiviluolat tiedossa. En ollut itekään aikasemmin käynyt luolissa, muuta kuin kerran Gibraltarilla ja sitten pienemmissä täällä Ranskan puolella. Joten nämä luolat oli jokaiselle jotain uutta. Päivä oli myös aivan ihana. Aurinko paisto pitkästä aikaa, kaiken tämä sateen keskellä. Hmm...olen Ranskassa ja säät tuntuvat kuin kiroukselta. Jeps, mutta luolista jatkettiin sitten yhteen Baskimaan idyllisimmistä kaupungeista, Saint Jean Pied De Portiin. Tällä kertaa minäkin sain paljon irti tästä mielettömän kauniista pikkukaupugista ja yhdestä tunnetun pyhiinvaelluksen (way of
St. James) kohteesta. Tällä kertaa kun ei satanu kaatamalla eikä ollut korkokenkiä jalassa (mukulakivillä ei ehkä käytännölliset). Hmmm...mutta tässä kaupungissa ja monissa muissa tässä maassa tulee miettineeksi, että miksi Suomessa kaikki kaunis ja vanha on melkein täysin kadoksissa, ainakin Lahdessa. Tarkoitan lähinnä taloja ja rakennuksia, nehän ovat osa historiaa... No mutta, kun kaupunki oli katsastettu lähimme takaisin kotiin grillailemaan.

639899.jpg639903.jpg639905.jpg639907.jpg639910.jpg639914.jpg639918.jpg639928.jpg639935.jpg

Seuraavana päivänä jatkoimme kiertelyä Atlannin rannikkoa pitkin aina Espanjan puolelle. Matkalla nähtiin muutama pienempi kaupunki ja sitten isompi St. Sebastien. Käytiin siellä mm. maistelemassa espanjalaista tapasta, tyypillistä Baskimaasta. Päivä päättyi aivan upean auringonlaskun ihastelemiseen (uskomattoman upeita Biarritz-Anglet alueella ja niitä näkee aika usein).

639936.jpg
639943.jpg639937.jpg639940.jpg639946.jpg639969.jpg639953.jpg
                                              
639970.jpg

Sitten iskän ja Pirjon matka jatkui Biarritzin ihastelulla. Minäkin yritin hiukan näyttää paikkoja, vaikka Biarritzin kadut taitoivat jo parin päivän jälkeen olla iskälle tutumpia. :) Käytiin mm. visiitillä paikallisessa suklaamuseossa. Täällä ollessani olen aina suurena herkkusuuna halunnut käydä katsomassa, miten suklaa oikein valmistuu. Suklaa kun on ollut osa paikallista kulttuuria jo monien vuosikymmenien ja -satojenkin ajan. Mutta täytyy sanoa, että petyin hiukan, kun tässä museossa ei päässyt tutustumaan suklaanvalmistukseen kuin videonauhojen välityksellä. Hmmm...ehkä toisella kertaa sitten...ihan oikeaan suklaamuseoon ja -tehtaaseen.

639971.jpg639973.jpg639974.jpg639979.jpg

Loppu aika menikin sitten Bayonnea ihmetellessä ja shoppaillessa tuliaisia. Viimisenä päivänä pääsin kuitenkin viemään iskän ja Pirjon katsomaan rugby ottelua. Olin erittäin onnellinen, että hekin pääsivät kokemaan edes yhden ottelun. Hih, kolme suomalaista katsomossa...eikä kukaan meistä juurikaan tajunnut sääntöjä tai mitä kentällä tapahtui. Mutta taas toisaalta tapahtuma oli ainoa laatuaan. Ranskassa rugby on yhtä tärkeää kuin jalkapallo Italiassa tai Englannissa. Kaiken lisäksi Bayonnen kannattajien on katsottu olevan maan parhaimpia ja äänekkäimpiä. Tunnelma on siis aina katossa. Täytyy myöntää, että minäkin olen aina aivan haltioissani, kun katselen kentän laidalta tai katsomosta ottelua. Ihmiset laulelevat lauluja, huutavat kannustushuutoja, tanssivat ja iloitsevat. Monesti myös monet vierailevat joukkueet ovat kuin kusi sukassa, kun tulevat Bayonneen. Bayonnen kannattajat ovat niin vahvoja kannustuksessaan ja tunnelma on aina käsinkosketeltavaa. Siis se pitää vain kokea, ei sitä muuten pysty tietämään. Kaipa se tunnelma voisi olla yhtä käsinkosketeltavaa kuin lätkän MM-kisoissa. (ainakin ranskalaisen näkökulmasta)

639982.jpg639984.jpg639985.jpg

Seuraavana päivänä oli sitten haikeaa, kun piti jo jättää hyvästejä useaksi kuukaudeksi. Tällä erää ei myöskään ole muita ihmisiä tulossa Suomesta vierailulle. Kaiken lisäksi Richardin piti lähteä Lyoniin opintojensa pariin. Se tiesi siis sitä, että jouduin viettämään yksin kokonaisen viikon. Hmmm...ei ole helppoa varsinkaan näissä pienissä ympyröissä ja ilman omia kavereita. Mutta taas toisaalta olisin voinut jatkaa yksinoloa jälkeenpäin ajateltuna kauemminkin. Sain tehtyä paljon töitä ja virkistettyä mieltä. Nyt olen taas hiukan laiskistunu, kun on jäänyt tuo lomailu ja Erasmus-vaihde päälle. Onneksi on nämä pojat täällä vetämässä minua joka paikkaan ja onneksi on kaikenlaisia kissanristiäisiä kruunaamassa viikkoja. :) Jeps, mutta pitää nyt nauttia ennen koulu-työ-yhdistelmän uudelleenalkua, perheen ja oikean työn saamista sekä "loppu elämän" alkua. :D

Nyt asiasta sukkahousuihin... Tässä kevään kynnyksellä tehtiin meidän parvekkeelle sellainen pieni rentoutumispaikka "ruohikkoineen", pöytineen, tuolineen ja grilleineen. Ollaankin sittemmin nautittu useaan otteeseen aperitiiveja, grillailtu ja vietetty iltaa kavereiden kanssa ym. Hauskaa on ollu. Kerrankin pojilla oli hyvä idea!! :D (ja nyt huomattiin, että vastakkaisen talon naapuri on tekemässä aivan samaa...)

Hmm...mitäs muuta tässä kahen kuukauden aikana on tapahtunut??? Noh, tietenkin olen parhaani mukaan yrittänyt opiskella ranskaa...on se aika rankkaa... Ei vain taivu mun kielelle ja ihmisten painostus ei auta asiassa. Hmmm... Noh, tiedän omat rahkeeni. Onnistun ehkä muutamassa vuodessa puhumaan suht hyvin kieltä, mutta yhdessä tai vajaassa vuodessa en ihan onnistu. Moni ehkä pystyy samaan, mutta englantikaan tai siis sen puhuminen ei ollut koskaan minulle liian helppoa. Onnistuin puhumaan sitä tilanteessa kuin tilanteesa vasta Italiasta tultuani. Kaipa se on omasta ujoudesta ja täydellisyyden tavoittelustakin kiinni. Mutta hiljaa hyvää tulee...doucement... :)

Uuups, taisin hiukan poiketa aiheesta...hihi...as always, I suppose. Mutta nyt siis asiaan... Käytiin Toulousessa yhden päivän visiitillä toukokuun alussa. Olin jo kauan halunnut nähdä sen vaaleanpunaiset kadut kauniine rakennuksineen. Oli aivan mahtava päivä. Kaunista ja läääämmintä. Pääsin myös shoppailemaan ihanissa putiikeissa, sitten nautittiin virkistävät juomat viihtyisässä katukahvilassa sekä käytiin myös visiitillä kirkossa (jostain kumman syystä "must" jokaisessa uudessa kaupungissa), jossa nähtiin myös vilaus upeista ranskalaisista häistä. Niitä näkyikin sinä päivänä Toulousen kaduilla yllättävän paljon... Hihi, mutta päivän kohokohta taitoi olla, ainekin Richardille, rugbyottelu. Bayonne pelasi Toulousea vastaan. Sitähän varten me periaatteessa kaupungissa oltiinkin. Hihi, sain kuitenkin ylipuhuttua kaupunkivisiitille. Jeps, päivä oli mahtava, paitsi että stadion oli turhan vaikea löytää, varsinkin kun yritettiin seurata paikallisten ohjeita. Muutaman kerran ajettiin harhaan (noin 70 km) ja kun löydettiin stadion, oli edessä kilometrien autojonot. Ja kaikki halusivat mennä ottelua seuraamaan. Lopulta päädyttiin sitten juoksemaan, että nähtiin ottelun alku. Hmmm...minä kyllä luovutin, kun ilta-aurinko porotti täysillä niskaan. Noh, Bayonne ei voittanu ylivoimaista Toulousea, mutta päivä oli muuten erittäin antoisa. Ilta päättyi erittäin makoisiin yöuniin.

640277.jpg640278.jpg640282.jpg640286.jpg640288.jpg640295.jpg640291.jpg640300.jpg

Kolmas matka oli sitten reissu Bilbaoon, Baskimaan pääkaupunkiin. Mentiin yhdessä Richardin ja Julienin kanssa. Tarkoitus oli ensin mennä Pyreneille kävelemään, mutta se kaatu sitten huonoihin säihin. Oli satanut ainakin viikon putkeen... Jep, mutta Bilbaon matka oli aivan mahtava. Kaupunki on uskomattoman kaunis ja ihan erilainen laatuaan. Ensin käytiin kuuluisassa Guggenheimin museossa. Hmmm...noh sitä en välttämättä suosittele kenellekään, joka ei oikeasti ole intohimoinen taiteen harrastaja. Kolme kerrosta ja noin 2 h tuhtia nauhaa kuunnellen. Hmmm...ei ollut ainakaan meikäläisen heiniä. Varsinkin kun nauhaa ei voinut kuunnella suomeksi. Englannin kieli oli minulle aivan liian hienokielistä. Mutta taas toisaalta siellä oli paljon myös mielenkiintoista katseltavaa ja ihmeteltävää. Jos tykkää Kiasmasta niin tervemenoa. Minua kuitenkin kiinnostivat enemmän Bilbaon kadut ja maisemat. Vanha kaupunki ei ollut kuitenkaan niin kaunis kuin yleensä muissa kaupungeissa. Mutta kaupungin keskusta ja alueet keskustan ympärillä olivat aivan upeita. Välillä päästiin kipuaan portaita ylös kukkulalle ja välillä vastaavasti kulkemaan katutasossa olevia liukuportaita pitkin. Ja tuttuun tapaan Espanjassa käydessä oli myös pakko syödä tapasta. Jami. Oli niin hyvää, ettei sanotuksi saa, espanjalaisen punaviinin siivittelemänä. Aina Espanjassa käydessä on pakko maistaa tapasta. Se on niin olennainen osa sitä kulttuuria ja väistämättäkin tässä aivan rajan tuntumassa sen pystyy kyllä aistimaan. Hihi, huvittavaa kyllä, mutten aikasemmin ennen viime vuoden maaliskuun matkaa tänne Ranskaan tienny, mikä tapas oikeastaan oli. Olin aina yhdistänyt sen tulisiin ruokiin ja Meksikoon. Hmmm... Noh, nyt tiiän. Ja se vie kielen mennessään. Varsinkin tapas Barcelonan seudulla. Mielettömän hyvää. Mutta kaiken kaikkiaan tämäkin matka Bilbaoon oli erittäin vaihtelevaa virkistystä arkeen. :)

640352.jpg640354.jpg640356.jpg640359.jpg
640362.jpg640363.jpg640366.jpg640367.jpg640370.jpg640371.jpg640372.jpg640375.jpg640380.jpg640386.jpg

Viikko sitten, vähän ennen Bilbaota käytiin myös tutustumassa yhteen festivaaliin, Herri Urratsiin, jossa kaikkien 5 baskialueen ihmiset kokoontuivat pitämään yhdessä hauskaa. Noh, olihan se hieno tapahtuma. Baskimusiikkia, -siideriä, -ruokaa sekä tapahtuma itse Baskimaan sydämessä. Hihi, jouduttiin kävelemään parkkialueelta pari kilometriä, nousten ja laskien "pikku" mäkiä. Noh, jos tällä seudulla on ollut, niin tietää, mistä puhun. Muuten tässä olen yrittäny treenata itseäni bikinikuntoon, shoppailla häävaatteita kaverin häihin ja pitänyt hauskaa, välillä vähän liikaakin...hihi...:)

640018.jpg640019.jpg640020.jpg640021.jpg

Jebs, mutta nyt yritän tässä taas lopetella. Olikin kirjoteltavaa. Hmmm...ja kaiken lisäksi menin sitten tekemään tyhmyyksiä ja kadotin yli puolet tekstistä ja jouduin kirjottamaan uudelleen...tosin lyhennetysti... Hihi, well it happens sometimes...

Tällä erää toivotan erittäin hyvää kesää Suomeen. Nauttikaa auringosta ja raikkaudesta!!! Me täällä vasta lopetellaan kevättä.

Hear you!!! ;)

maanantai, 12. maaliskuu 2007

Kesä tulee!!!! :)

    Kuukausi jälleen vierähtänyt kuin varkain. Luin juuri lehdestä, että Suomessa kevät alkaa jo näyttää merkkejään. Oooh, tuli sellai olo, että voiku pääsis Suomeen edes vähäksi aikaa. Kevätaurinkoa ei kyllä voita juuri mikään. :) Ranskassa kevät on ollut jo tuloillansa pidemmän aikaa. Noh, kevättähän täällä ei niin huomaa verrattuna Suomen oloihin. Kevättä ei huomaa siitä, että lumet sulaisi muodostaen pieniä puroja. Täällä sitä ei myöskään huomaa sillä, että ihmiset olisivat silminnähden iloisia siitä, että päivät pitenevät. Vaan täällä kevään huomaa sillä, että lämpötilat nousevat ja jatkuvat vesisateet/"myrskyt" poistuvat auringon alta. Ja minähän olen myös siitä iloinen. Nyt muistelen jo hymyhuulessa niitä paukkupakkasia, kun lähdin Suomesta. Eli toisin sanoen täälläkin on hyvä olla, vaikka olot ovat monelta kantilta erilaiset (luonto on erilainen, kaverit ovat toiset, työt ja opinnot sekä vapaa-aika erilaiset ym.).

    Aika menee niin hirmu nopeasti. Tuntuu, että vasta tulin tänne, vaikka olen jo ollut täällä kuukauden päivät. Nyt on erilaiset kuviot, kuin mitä oli Lyonissa. Enää ei opiskella, vaan kovasti pitäisi yrittää tehdä töitä. Täytyy sanoa, että viime lukukauden ja koko talven tähän päivään saakka olen vain laiskotellu ja lomaillu, kun en ole tehnyt juurikaa töitä tai opiskellut. Siltä ainakin tuntuu. Noh, kurssit läpäisin kyllä kunnialla ja kehujakin tuli mm. ryhmätyöstä, joka oli mielestäni koko lukuvuoden kohokohta ja näytön paikka. Lyonissa töitä ei kuitenkaan hirveästi tarvinnut tehdä koulun eteen ja eka viikko työharjoittelussakaan ei ole ollut kovin raskas. Ranskaan paluun jälkeen kerkesin lomailla kolme viikkoa ennen tämän työharjoittelun alkua. Tuli käytyä mm. Barcelonassa. Nyt viikko työtä takana ja voin sanoa, että niska limassa ei ole siis tarvinnut työtä tehdä. Aluksi kuvittelin, että ranskalaisella työmoraalilla joudun raatamaan niska hiestä märkänä. Noh, se ei ole vielä toteutunut. Hartaasti toivon sen tapahtuvan pian. Joutenolo ei ole mun juttu. Jotain on tehtävä. Ja valitettava tosiasia on, että tällä hetkellä urheilu tai muuten vain paikkojen katseskelu ei kiinnosta. En vaan saa itsestäni irti niin paljon.

    Noh, lähiseudut olen kolunnut jo niin moneen kertaan eli sen vuoksikaan paikkojen katseskelu ei kiinnosta... Odotan kesää, että pääsen taas biitsille. :D Urheilua olen parhaani mukaan yrittänyt harjoittaa kotona matolla, salilla tai juosten.  Uimapuvunkin ostin, että jos sitä sitten alkaisi urheilemaan oikein urakalla. :) Mutta nyt olen taas alkanut laiskottelemaan sillä saralla... Voi, voi...yksin vaan tuntuu niin tyhmältä lähteä mihinkään. 

    Oh, vietin juuri elämäni tähän astisesti tylsimmän viikon. Richard oli opiskelemassa Lyonissa ja Julien (meiän kämppis) samoin, joten vietin kokonaisen viikon yksin neljän seinän sisällä, täysin yksin... :( Sitä tunnetta en halua tuntea enää. Jotenkin sitä vain on tullut ns. riippuvaiseksi ihmisistä lähellään. Teen tällä hetkellä töitä kotoa käsin, joten sekin vielä. Ei ole helppoa viettää kaiket päivät vain kotona ja jos sen pitää tehdä yksin niin huh sentään... Jotenkin se inspiraatiokin katoaa... Noh, onneksi tiedossa on työn saralla mielenkiintoisia projekteja. Sitten pääsen mukaan kaikenlaisiin tapahtumiin ja haastatteluihin ym... Jatko on varmasti mielenkiintoisempaa kuin alku. :) Ja sinänsä onneksi minun ei tarvitse olla täällä täysin yksinkään. Olenhan saanut jo kavereitakin, joiden kanssa voin hengailla myös ilman Richardia. :)

    Noh, mutta nyt asiasta sukkahousuihin eli siihen, mitä oikeastaan olen tehnyt tän kuukauden aikana. Noh, paljon ihmeellistä ei ole tapahtunut, kuin että vietin elämäni romanttisimman ystävänpäivän erittäin kauniissa ravintolassa (tällä kertaa todella hyvää ruokaa!!!), käytiin Barcelonassa viiden päivän visiitillä ja sitten käytiin yhden ranskalaisen musikaalin maailman ensi-illassa sekä aloitin työharjoittelun. Niin ja lopun aikaa olen yrittäny urheilla, shoppaillu itteni kipeeksi (Espanjan puolellakin käytiin), ja sitten viettäny paljon aikaa netissä katsastellen Suomen tapahtumia. Juup...ja huomasin, että olen päässyt Lyonissa lehteenkin asti. Heh, se oli aika iloinen yllätys. :)

    Barcelona oli varmasti yksi parhaista matkoista, joita olen tehny tähän asti. Ja se matka tuli myös tarpeeseen. Olisin varmaan kuollut tylsyyteen täällä Angletissa (vaikee kuvitella...oon sentään Ranskassa...). Noh, mutta siellä paikat oli taas täysin uusia ja erilaisia. Paljon oli nähtävää ja kaikki oli mielettömän kaunista. Kaiken lisäksi Richardinkaan ei tarvinnut ajatella töitä. Siis molto bueno. :) Siellä oli meri, paljon palmuja, isoja rakennuksia, pieniä kujia, ostoskatuja ja tosi hyviä tapaspaikkoja. Tuli maistettua elämän parhaat tapakset muun muassa. Melkein kaikki turistinähtävyydet tuli koluttua, kuten Sacrada Familla, Parc Qüell ja  futisstadioni. Käytiin myös "vuorella", jonka nimeä en muista, mutta josta oli näkyvyys koko Barcelonaan. Rahaa paloi paljon, mutta kaikki oli sen arvoista. Matkasta hauskan teki myös se, että nähtiin kavereita Richardin Suomen-vaihdon ajalta. Katseltiin paikkoja yhdessä, käytiin syömässä, juotiin espanjalaista punaviiniä ja pidettiin hauskaa...oli erittäin rentouttava matka. Minä tykkäsin ja nyt jo kaipaan takaisin.

446309.jpg446311.jpg446312.jpg


                   446323.jpg446325.jpg


                           446328.jpg446306.jpg

 

             446315.jpg446317.jpg446295.jpg


                  446303.jpg446337.jpg


                       446301.jpg446339.jpg


   
Sitten mikä oli hauskaa...kaiken tän tylsyyden keskellä...heh...oli se, että Richard oli kavereidensa kanssa syömässä ravintolassa ja sen kaveri oli lukenu lehteä ja sattumalta huomannu mun olevan lehdessä. Oli aika outoo kuulla, että mun naamani oli päässyt lehteen. Ja siinä vielä kehtasivat sanoa, että olen venäläinen... Äh, tekisi mieli soittaa sinne toimitukseen, että niillä ei ollu mun lupaa laittaa sitä kuvaa lehteen ja sitten, että niiden pitäis edes oikaista se kirjotus... En todellakaan ole venäläinen...tietääkseni... Noh, mutta hauskaa kuitenki oli, että se kuva oli päätyny sinne...ja täytyy myöntää, että ei se kuva huonoimmasta päästä ollut... :)

    Kuukauden paras juttu oli, kun unohdettiin koko konkkaronkka avaimet sisälle asuntoon ja itse kerettiin jo laittaa ovi kiinni. Hmmm...täytyy sanoo, ettei ollu nauru kaukana, kun mietittiin, että miten paljon avaimien unohtaminen ehkä tulee maksamaan. Omistajalla ei ollut vara-avainta, pojilla oli vain kahdet avaimet (ja ne oli sisällä) eikä kellään ollut yleisavainta... Yritettiin kaikin keinoin saada lukko auki, mutta ei millään onnistunut. Sitten mietittiin, että lukkojen vaihto on ainut ratkaisu... Noh, onneks siihen ei jouduttu. Eli kallis ilta, mutta onneks suht halvalla päästiin (84 eskoo)... Ja ehkä vielä jonain päivänä voidaan nauraa koko asialle.

    Noh, mutta siinäpä kaikki tärkein tällä kertaa. Jään odottelemaan kesää ja palailen taas kohta puolin. Nyt pitää mennä nukkumaan, että jos sitä vaikka huomenna heräisi vähän normaalia aikaisemmin. :)

    See you, ciao ciao bye bye!!!

keskiviikko, 17. tammikuu 2007

Home sweet home

    Jälleen kotoisessa Suomessa. Kyllä sitä aika taas vierähti liiankin nopeasti. Viime kerralla, kun kirjoittelin kuulumisiani taidettiin elää vielä marraskuuta 2006 ja nyt... Nyt on jo uusi vuosi ja uudet kujeet. Tammikuukin on puolessa välissä. Voih, miksi aika menee niin nopeasti? Tädilläkin kävin tuossa äskettäin visiitillä pitkästä aikaa ja se ei miinannut uskoa, että olen jo 23-vuotias. Vielä vähän aikaa sitten vaihtelin kavereiden kaa kiiltokuvia ja kuuntelin Fröbelin palikoita. Hih :). Ja nyt sitä pitäisi yrittää leikkiä aikuista naista...eikä enää niinkään naisen alkua. Elämää se vain on...

                                                                    349418.jpg

    Kotona ollaan siis. Kylläpä oli outoa tulla pitkähkön ajan jälkeen Lahden keskustaan ja Suomeen ylipäänsä. Mikään ei sinänsä ole muuttunut, mutta taas toisaalta kaikki tuntuu niin oudolta. Olen viettänyt viimeiset vajaat 4 kuukautta Lyonissa ja 4,5 kuukautta yhteensä Ranskassa... Kaikki oli paljon suurempaa ja ihmiset huomattavasti eläväisempiä ja kiireisempiä. Kaipa se johtuu siitäkin, että maassa on toistakymmentä kertaa enemmän asukkaita. Outoa oli sekin, että kaikki paikat, kadunnimet ym. eivät muistuneet mieleen. Miten olen voinut unohtaa noinkin pienessä ajassa kadunkulmat, joissa olen pyörinyt koko elämäni ajan? Eikä tässä vielä kaikki. Jatkan oleskeluani Ranskassa elokuun loppuun asti. Miltähän sitten tuntuu tulla takaisin Suomeen? Hmmm...en halua edes ajatella. Tällä hetkellä kuitenkin Ranska tuntuu hyvältä ja kotoisalta. Sinne on aina ihanaa palata takaisin.

    Nyt on siis yksi jakso elämässäni taas eletty. Erasmus-vaihto Lyonissa. Seuraavaksi käännän katseet Bayonnen suuntaan ja keskityn oikeasti tekemään töitä, jotka voivat olla ja toivottavasti ovatkin hyödyllisiä tulevaisuuttani ajatellen. Nyt en vain mene katsomaan maisemia, hengailemaan ja bilettämään...vaan lähden toteuttamaan unelmaani---pääsen työskentelemään lehdessä. Samalla pääsen myös katsastelemaan, millaista elämä on avoparina...ja sen jälkeen varmasti moni asia selkiytyy. Tätä aikaa odotan itse asiassa innokkaampana kuin Lyonia silloin aikoinaan. Aluekin on mielestäni paljon viehättävämpi. Tälläkin kertaa on myös monta matkaa edessä. Pariisiin on ihan pakko päästävä, vaikka siellä jo kertaalleen oltiin, sitten on Barceloona, ja Dublin melkeimpä heti, kun sinne kotiudun. Elikäs paljon nähtävää ja koettavaa...aika ja raha vain ovat rajana.



    Noniin... Viime kerrasta kerkesi jo kulumaan reilu kuukausi, mikä tarkoittaa sitä, että paljon kerrottavaakin taas olisi. En lähde kertomaan, mitä Suomessa olen tehnyt, kun sen voi jo arvatakin. Perhe, sukulaiset, ystävät... Viimiset ajat Lyonissa meni pääasiassa kokeisiin valmistautumiseen ja projektien tekemiseen. Joulukuun kohokohtia olivat ehdottomasti Fete des lumieres ja Idracin järjestämä vuosittainen gaala sekä Pariisin matka. Yksi kaverikin piipahti viikon verran. Ja yksi ehdoton kohokohta oli tietenkin oman kullan näkeminen. Viime kerrasta kun oli jo kuukausi... Sitten olivat joulu ja uusi vuosi sekä Suomeen palaaminen.



    Marraskuun lopulla ei juuri tapahtunut mitään. Kaveri tuli Suomesta moikkaamaan, mikä oli aivan mahtavaa. Olikin hienoa kuulla vähän kuulumisia kotoa. Koulu alkoi jo olla loppu puolella. Kiirettä piti projektien kanssa, minkä takia olin päättäny alkaa panostaa kokeisiin vasta kaverini lähdettyä. Oli ihanaa piristystä näytellä Lyonin kuuluisimpia paikkoja, kuten Fulvierea, Rue de la Republiquea, Vieux Lyonia, La Part Dieuta ja Parc de la Tete D'orin puistoa. Joulumarkkinoillakin tuli käytyä. Ne vasta kauniit ovatkin. Siinä oli ohjelmaa kerrakseen. Harmi, ettei yöelämään päästy juuri käsiksi. ;)



                   

349392.jpg349393.jpg

                             

349431.jpg349397.jpg

349425.jpg


                                                 

349437.jpg349424.jpg

                                                

349405.jpg349412.jpg


    Samaisen kaverin kanssa käytiin yksi ilta myös ravintolassa. Se oli jälleen perin tyypillinen lyonilainen ravintola. Ruoat eivät sitten vaihtele yhtään... Jokaisessa perinteisessä lyonilaisravintolassa on aina ne samat ruokalistat. Tai no, ainekin samankaltaiset ruoat. (Sanotaanko, ettei ole parasta Ranskan antia...ainakaan ravintoloissa.) Tällä kertaa en kuitenkaan onnekseni saanut sellaista lihakimpaletta lautaselleni kuin viime kerralla. :D Syötiin pitkän kaavan mukaan. Hmmm... Ruoka oli tosi maittavaa, mutta jälleen tarjoilijat oli ihan outoja. Keski-ikäiset miehet oli kuin tarhasta tulleita pikkupoikia. Siinä ne vuolaasti koko ravintolan kuullen toitottivat, kuinka yksi tarjoilijoista oli rakastunut minuun. Hmmm...uups, I did it again... ;)



    Jeps, nämä on tälläsiä hauskoja muistoja, joita on aina mukava muistella vanhana...hihih... Noh, ei tässä vielä kukaan ole vanha... :) Kaverin lähdettyä olivat sitten vuorossa valonjuhlat, Fete des lumieres, jotka on muodostuneet kansainvälisestikin tunnetuiksi. Tänä vuonna nämä bileet ei harmi kyllä olleet muiden vuosien tasoa... Valoja ja ihmisiä riitti, mutta sade tuli pilaamaan tunnelman. Valojakaan ei edellisvuosien tapaan ollut yhtä paljon, eivätkä ne olleet yhtä näyttäviä. Mutta lämmin viini ja ihmispaljous ainakin lämmittivät, vaikka sää ei suosinut. Eivätkä ne valotkaan olleet niin kauheita... :) Sainhan ainakin jonkinlaisen kuvan siitä, millainen tapahtuma voisi parhaillaan olla. Samanlaista tapahtumaa voisin kaivata Suomeenkin. Ero Suomeen ja sen erilaisiin tapahtumiin oli se, että ihmiset nauttivat olostaan sata ellei tuhat prosenttisesti. Ihmiset puhuivat mukavia, nauroivat äänekkäästi ja tanssivat kadunvarsilla. Eikä siihen tarvittu alkoholia... Vaikka kieltämättä ranskalaisetkin osaavat juomisen taidon. Mutta hauskanpito ei tarkoita automaattisesti juomista. Noh, kulttuurillisiin eroihin ei aina voi puuttua.



349548.jpg349627.jpg349631.jpg
         
                                                   349557.jpg

349563.jpg

    


   

Heti Fete des lumieresin jälkeen oli vuorossa lukukauden kohokohta, Idrac Gala. Kaikki puhuivat, kuinka ihmiset pukeutuvat parhaimpiinsa. Ei siis vain toppiin ja farkkuihin. Naisilla saattoi jopa olla silkkihansikkaat. Ja yleisesti ottaen kaikki pukeutuivat mustaan. Ensin luulin, että pitäisi ihan pukeutua juhlamekkoon, kuten Linnanjuhlissa, mutta netistä katsottuani huomasin, että ihan tavallinen pikkumustakin riitti. Yritin katsastella täydellistä mekkoa, punaista tai mustaa (punaiseen minua jopa "kiellettiin" pukeutumasta, mutta ajattelin saväyttää ja olla erilainen kaiken mustan keskellä). Tarpeeksi etsiessäni tulinkin siihen tulokseen, että toppi/hame-kokonaisuuskaan ei olisi paha ollenkaan. Löysinkin täydelliset. :) Oih, kerran elämässäni näytin jopa kauniilta ja yllättävä kyllä, ihmiseltä. Hihih... Hiuksetkaan ei hapsottanu. Kerrassaan täydellistä. Ilta oli muutenkin todella onnistunut ja hulvaton. Millään ei ollut mitään rajaa. Punainen matto saatteli meidät gaalaan, jossa shampanja virtasi ja musiikki tahditti. :) Pitänee järjestää ihan oma "gaala", että voi taas pukeutua kauniisti ja tuntea itsensä arvokkaaksi. :)



349671.jpg349672.jpg349702.jpg

                                       349698.jpg349708.jpg

    Gaalasta sitten kouluun takaisin. Loppurutistus Idracin penkillä alkoi niin kuin aikasemmin mainitsin projektien viimeistelyillä. Sitten oli vuorossa business-tyyliset esitykset. Täytyy sanoa, että kaikki meni yllättävän hyvin. Tuntui jossain vaiheessa, ettei millään saada valmiiksi projekteja. Kaikilla tuntui olevan niin kovin kiire omilla tahoillaan. Mutta saatiin sitten vihdoinkin huokasta helpotuksesta. Opettajakin kehui työtä luovaksi ja erinomaiseksi. No, se oli vain esityksen perusteella...työ ei välttämättä ole yhtä hyvä...ainakaan minun mielestäni. Mutta tyytyväisiä saamme silti olla, ja tänäänhän ne koe ja projektien tuloksetkin ovat tulleet julki. Minä tosin en vielä ole niitä kysellyt. Jännittää pirusti, kun en yhtään tiedä, mitä odottaa. Kokeet tuntui menevän erittäin hyvin. Tekstiä riitti eikä sanakirjaa juuri tarvinnut. Kysymyksetkin tunnuin osaavan hyvin. Mutta saas nähdä olinko oivaltanu ihan oikein... Koejärjestelytkin tuntui niin oudoilta, kun kokeita oli aina kaksi per päivä viikon ajan... Suomessa olin tottunu aina siihen, ettei kokeet tullu yhtenä ryppäänä, vaan ne oli ripoteltu hyvin eri viikoille. Mutta pääasia on, että edes läpäisisin kurssit. Tarvitsen kaikki ne opintopisteet, mitä siellä kävin. Sitten olisi enää muutama hassu kurssi Suomessa ensi syksynä, työharjoittelu ja opinnäytetyö. Ja sitten vain taivas on rajana sille, mitä seuraavaksi ryhdyn tekemään. :)

    Sain ehkä viimeinkin päätöksen sille inhottavan vuokraemännän –asiallekin. :) Piti kirjoittaa anteeksipyyntö-kirje (vaikka ei ollut mitään anteeksipyydettävää...) ja minähän tein sen. Sillä saan sentään näillä näkymin rahani takaisin, mikä on aina positiivista. :) Sitä päivää siis odotellessa.

   

Koulu Idracissa päättyi koeviikkoon ja koulun järjestämään pienehköön aperitiiviin. Siellä me koululla juotiin kuplivaa... Outoa. Suomessa ei varmaan ikinä suvattais minkäänlaista juomista koulun tiloissa. :( Jep, mutta se nyt ei ollut pääasia, vaikka moni olikin ihan päissään jo kello 13 aikoihin. Täytyy myöntää, että minäkin pikkaisen. :) Mutta mun pointti oli se, että oli todella haikeaa jättää hyvästejä Erasmus-vaihdon kavereille. Siinä tuli melkein tippa linssiin... Se oli jokaisen elämässä ihana vaihe, jonka tulee varmasti muistamaan koko loppuelämänsä. Meillä oli todella hauskaa yhdessä. Vaikka pieniä ryhmiä muodostuikin, oli kaikki kavereita keskenään. En itse henk'koht saanut tosi ystäviä niin kuin Italiassa ollessani. Mutta moni näistä ihmisistä jäi pysyvästi mieleen. Olin omasta mielestäni kaikkien kaveri, joidenkin vähän enemmän. Aika oli liian lyhyt... Nyt minulla on kuitenkin monta paikkaa ympäri Eurooppaa ja USA:ta, jonne voin majoittautua, jos tarve vaatii. :) Great, great, great.

349731.jpg349763.jpg349768.jpg

       349775.jpg349771.jpg349776.jpg
                                                      
                            349774.jpg349777.jpg

   

Koulu loppui. Mutta elämää on senkin jälkeen. Monelle oli vaikea paikka jälleen lähteä kotiin, kun tajusi, että nyt se Erasmus on oikeasti ohi. Vielä oli kuitenkin viimeiset bileet ja viimeiset hyvästit. Minultakin kaikki kyselivät jatkuvasti, milloin oikein olin lähdössä takaisin Suomeen. Kukaan ei voinut kuvitellakaan, että viettäisin joulun ja uuden vuoden Ranskassa. No, tämähän piti paikkansa. Oman fransmannini kainalossa.


    Viimeiset bileet loppuivat lyhyeen, kun kaikkien vaihtareiden piti lähteä kotiin aikaista aamua varten. Kotiinlähtö odotti. Näin tein minäkin, kun huomasin, että mieheni ei viihtynyt Idracin snobien joukossa. En kyllä minäkään, kun ei ollut muita vaihtareita. Kyllähän siinä olisi voinut tarpeeksi juomalla tuudiittua virran vietäväksi...mutta olisiko siinä ollut mitään järkeä??? Ei sitten ollenkaan. Niin kun sanottua, alkoholi ei ole kaiken ratkaisu.

   

Ennen jouluaattoa kävimme vielä tekemässä viimeiset jouluostokset. Voi sitä ihmispaljoutta. Täällä Suomessa sitä vasta alkaa kaipaamaan. Ranskassa ja Lyonissa taas asia on päinvastoin. Sitä kun toivoo pääsevänsä Suomeen rauhallisempiin oloihin. Noh, mutta ostokset tuli tehtyä kunnialla ja itselle tuli mukava antamisen ilo.

   

Sitten oli vuorossa kauan odottamani jalkapallo-ottelu Olympic Lyonnais vastaan Monaco. Vaikka en ole kiinnostunut jalkapallosta juuri ollenkaan, mitä nyt Cannavaron ulkonäöstä, halusin heti kun pääsin Lyoniin, mennä katsomaan huippujalkapalloa (jotain muuta kuin Veikkausliigaa). Ainoa hetki oli aatonaattona. Siellä oli valtavasti ihmisiä (38 000). Minä kärttyilin, kun toiset ihmiset istuivat meidän paikoilla. Taisi järkkäri huomata, kun tuli kysymään, missä meidän paikat oli ja antoi meille toiset, omasta mielestäni paremmat. :) Tunnelma oli mahtava. Ihan eri maata kuin Pelicansin pelissä... :) Peli päättyi tasan, vaikka Lyon yleensä onkin ylivoimainen. Sinä päivänä söin myös elämäni parhaimmat Couscousit. :)

                                     349849.jpg349854.jpg

                                         349842.jpg349845.jpg 

    Joulu ranskalaiseen tapaan meni muitta mutkitta. Kaikki tuntui ihan samanlaiselta kuin  Suomessakin. Kuusi, punaista, lahjoja, televisio, ym. Ja tietenkin ruokaa!!!! Oma perhe vain puuttui. Noh, ruoka ei mielestäni voittanut suomalaista, mutta taas toisaalta jokaisessa maassa tavat ja tottumukset on erilaisia. Ei jouluperinteet Italiassakaan silloin tuntunu oikeilta. Siis ruoan suhteen. Kuitenkin joulut molemmissa maissa meni aivan mahtavasti. Tänä vuonna olin poikaystäväni ja hänen perheensä kanssa. Lahjojakin tuli, joten en ihan toivoton ollut kuluneen vuoden aikana. :) Joulupäivät meni vain syödessä erilaisia ruokia, joita en ollut kuvitellutkaan syöväni ikimaailmassa, kuten etanoita ja äyriäisiä. Ranskassa jouluna ostetaan ruokaa, johon ei aina ole varaa. Suomessa taas joulun aikaan syödään enemmän kuin koko vuoden aikana ja paljon perinteisiä jouluruokia. Siinä kai suurin ero omasta mielestäni. Jouluna taidettiin tänäkin vuonna syödä vähän liikaakin, kun meihin iski sitten mahatauti. :( Noh, se oli onneksi erittäin ohimenevää.      

349903.jpg349909.jpg349911.jpg

         349904.jpg349896.jpg

   

Mutta mahataudista oli kuitenkin seurauksia... Meillä oli Richardin kanssa edessä kauan odotettu Pariisin matka. Matkalla oltiin vain kaksi päivää. Ensimmäisenä iltana oli tarkoitus vallata Eiffel... Suurin haaveeni ikinä... Italiakaan ei ollut niin suuri haave... Noh, ja mitenkäs kävi... Olen tainnut tehdä jotain erittäin pahaa, kun kohtalo otti asiat omiin käsiinsä ja päätti antaa Richardille mahataudin ja kaiken lisäksi erittäin korkean kuumeen. Mies siis vietti päivänsä ja yönsä hotellihuoneessa ja sängyn pohjalla. Onneksi Notre Dame tuli edes nähtyä. Siinä sitten yksikseni yritin iltamyöhään katsastella Pariisin katuja. Olin niin kovasti halunut Pariisiin, että menin yksikseni, vaikka Richard ei ajatuksesta tykännytkään. Kerran erehdyin hiljaiselle kadulle ja yksi hyypiö (koditon kaiketi) lähti seuraamaan minua...taisi olla kuitenkin ihan vaaraton, mutta se hiukan pelotti. Jatkoin kuitenkin kuljeskelua ja näin mm. Gallery la Fayetten (tai miten se nyt kirjotetaan). Ah, niitä valoja. Aivan mielettömät jouluvalot. Sen näyteikkunoissa oli sellasia ihania animaatioesityksiä. Ne oli aika hulvattomia ja söpöjäkin. :) Sitten näin paljon eri nähtävyyksiä, joiden nimiä en juuri nyt muista tai osaa kirjoittaa. Kävelin ihan umpimähkään yrittäen koko ajan muistaa, missä hotelli on. Siinä sitten päädyin kadulle, joka suorastaan pursu Diorin, Escadan, Guccin ym. kuuluisien muotisuunnittelijoiden liikkeitä. Hmmm...voi kumpa olisin rikas... Jos jonain päivänä on varaa edes astua noihin liikkeisiin... hmmmm... Tältä kadulta sitten päädyin aukiolle, jossa oli suuristakin suurin maailmanpyörä. Kaunista, varsinkin illan hämärässä. Ja oli siellä muutakin. Se kauan odottamani Eiffel. Sitä tunnetta ei voinut sanoin kuvata. Se oli aivan mieletöntä. Olin odottanut kauan, että edes näkisin sen. Se oli kaukana, joten päätin mennä sinne seuraavana päivänä Richardin kanssa ja mikäs sen parempaa, kuin kokea Eiffel oman kullan kanssa. Seuraavana päivänä onneksi Richard voi mainiosti. Vielä oli kuumeen ja mahataudin rippeet jäljellä, mutta hyvin poika piti pintansa. Se jakso niin mahtavasti käydä läpi kaikki tunnetut nähtävyydet. Moulin rouge, Sacre coeur, Champs Elysee, Riemukaari, Louvre...ja paljon muuta. Olen kyllä ikionnellinen, että matka ei ihan täysin ollut mullan alta. Eiffel jätettiin viimeiseksi, mutta siinä katuja kierrellessä ja kaarrellessa aikaa jäi liian vähän. Eikä siis päästy kipuamaan sinne. Siinä täytyy myöntää, että pääsi itku. Mutta vannotin itselleni, että tulen takaisin. Heti ensi keväällä tai kesällä. Ja se on varma. :) I'll be back siis. Se oli ehkä ihanin kaupunki, jossa olen ikinä käynyt Venetsian jälkeen. Valtava. Mutta ehkä liikaa turisteja... Missään ei kunnolla näkynyt aitoja ranskalaisia tai pariisilaisia. Siellä on todella massiivisia rakennuksia, mutta jokin siinä tekee siitä ihan ainutlaatuisen. Paikka, jonne haluaa tulla yhä uudelleen ja uudelleen.

350015.jpg350018.jpg350206.jpg350209.jpg

          350211.jpg350212.jpg350214.jpg   

350215.jpg350217.jpg350220.jpg     

350221.jpg350222.jpg350223.jpg

    Jeps, Pariisista tultua oli taas paluu arkeen. Jankkasinkin koko ajan, että voikun pääsisin taas Pariisiin. Se oli jo jättänyt ikuiset jäljet. Noh, sitten minäkin tulin kipeäksi ja Pariisi unohtui pian. Siinä oli myös mielessä Richardin lähtö Bayonneen ja minun lähtö Suomeen. Mietin jo, miten ihmeessä saisin kaikki tavarani matkalaukkuun ja Suomeen. Osan lähetinkin Richardille ja loppujen lopuksi matkalaukkukaan ei ylittänyt sallittuja rajoja. Siis kaikki hyvin.

    Uusi vuosi vietettiin ihan rauhallisissa merkeissä ravintolassa. Ensin etsittiin ravintolaa, johon pääsisi sisään, noin kaksi tuntia. Sitten löydettiin hyvä, mutta vielä piti odottaa puolisen tuntia. Pari tyttöä siinä etuilikin...ja minä raivona...mutta lopulta päästiin syömään. :) Siinä istuttiin sitten vielä kuin kirkossa. Pöydät oli ihan vieri vieressä. Ei siinä paljon pystynyt puhumaan yksityisistä asioista. Noh, mutta ei auttanut valittaminen. Ruokakaan ei maittanut, kun alkoi taasen heikottamaan mahataudin jäljiltä. Heti ulospäästyä olo parani roimasti. Ravintolassa hauskinta oli se, kun keskiyön aikaan tuli "valomerkki" ja kaikki alko poskipusuttelemaan ja halimaan ihan vieraitakin ihmisiä. Jaa, ei meillä näin ainekaan Suomessa. Olin kyllä jonkun aikaa äimän käkenä... :)

   

Mutta nyt olen taas Suomessa. Lennot menivät hyvin. Eikä pieni järkytys lumettomuudesta ja kaiken pienyydestä haitannut... Lyonin hetket ovat menneisyyttä ja vielä erittäin mieleenpainuvina mielessä. Muutaman viikon päästä lähden taas maailmalle, minnekäs muuallekaan kuin Bayonneen Ranskaan. Lyonkaan ei jää ihan taakse. Palailen sinne varmaankin jo kesällä. Nyt vain ajattelen hetken kerrallaan ja toivon hartaasti, ettei Bayonnen aika menisi niin nopeasti kuin aika Lyonessa...